Huomenta ihana pallo, blogipaivitysten aika ei ole ohi. Kevat ryømii kohti Norjan lansirannikkoa ja tukka takkuuntuu.
Elama on ollut aika normaalia viime aikoina, mutta paljon on tapahdellut. Aloitan tunnustuksella, olen totaali koukutuksessa ruskeaan juustoon. Perus parmesaanjuusto, munakoiso ja pahkinaøljy -ilmiø, ensiksi olen hyvin tuomitsevainen sitten, ajan paasta, taysin jumittunut, kiintynyt ja ylikuluttaja.
Ilma on mita ihanin. Buustaan mun meterologi egoa ja pidan saapaivakirjaa. Høyhenpilvet illalla uumoilee kaunista paivaa seuravaksi, etta niin.
Annukka kavi. Vietettiin taydellinen ladyclimb-paiva. Stoltzeklaiven. Bussikuski jatti meidat pysakille, joka oli lahes yhta kaukana maaranpaasta kuin meidan lahtopiste. Nahtiin pøllø ja yks hukassa ollut pakkashumaltunut tassutteleva myyra.Siiten se meni melkein mun lahkeesta sisaan. Vanhukset ohitti meita nousussa ja kun paastiin reppujen ja puolenvuoden emergency-muonituksen kanssa huipulle, sinne tuli tyyppi. Tyyppi oli reputon ja muutenkin ihan normi ulkovaatteis. Se oli tullu jotain vyøtaisille asti lunta, vaarallinen vuorenharja-reittia. Se oli ikuistettu iPhonelle ja se oli asfalttibisneksessæ. Koska taalla on tehty lumiennatys 40 vuoteen, se on ollut semityøtøn. Hæn oli onnekas,aikaa olla tuntureilla hengailemassa. Taskustaan hæn kaivoi kuivatut karpalot, otti kourallisen, tarjos kierroksen ja pisti tassua toisen eteen. No time for picnic, andiamo!
Seuraava norjalainen oli vanha papparainen ilman paitaa. Se huohotti auringonsateilla paallystetylla kivella. Paivaa aikasemmin oli kuulemma ollut liukassta. se oli kaatunut nelja kertaa yløstrulossa. se oli taalla taas. Kehu suomalaista makihyppya. Me todettiin etta " Keep up the good work in Vancouver". Katkeruuskerroin - olematon. Lumilautailu on hieno laji.
Kavin samalla nyppylalla myøs perjantaina ja viikonloppu oli omistetytu Telemarkeille. Leikittiin Teemun kanssa Telemark-koulua. Astu kaannokseen ja ilon kautta. Arsytysmomentteja oli. Reidet huusi. Hamppat harjataan tastedes kyykyssa aamunin seka illoin. Pehmeessa lumessa kylpeminen on aika tylsaa, jos se on ainut toiminta koko laskupaivana. Aurinko lammitti ja yritettiin jopa laskea pelkissa villapaidoissa. Markaa lampaanhiusta oli tiedossa, painovoima vaan vetaa peppua niin tiukasti hankeen. Isona musta tulee guru.
15 days of dynamikk on alkanut. Valitentti, josta pitaa paasta lapi. Olen aloittanut sielujentaiston Corioliksen kanssa. Mutta hei, arvatkaa mita, mun oma pyøra toi mut tanaan kouluun oppimaan. Jalleennakemista juhlittiin porkkanakakulla ja rommikolalla.
Nyt vahan norja-arkea. Simpadimpadaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
oikestaan toi coriolis on myøs aika paljo ulkona - nyt kun katon noita luentomuistiinpanoja :)
VastaaPoista