Edes kaurapuuro, voisilmä ja pakastetut mustikat - aamupalojen kruunamaton johtotähti - ei saanut aikaan nopeaa aamua. Suunnitelin kympiks kouluun menoa, istun vielä kämpillä.Ojnevojne.
Slow pakkailen mun uutta liian kallista reppua ja fiilistelen eilistä suksihankintaa. Ostin sukset Espoosta. Ne on tarkotettu naisille, ne on aika leveet ja ne on kruisaillu 7pvä Italialaisissa rinteissä. Luulen, että on tapahtunut "match made in heaven". Ajattelin siirtyä norjalaisesta ulkoilukilpavarustelusta palapeli-sarjaan. Löydä kaikki osat ympäri eurooppaa niin saat maailman kalleimpaan maahan harrastusrekvisiittaa. Rahaa säästyy ja sitte saa random espoolaisperheiden puhelinnumeroita norjalaiselle sim-kortille. Ultimaattinen win-win.
4,5h siihen että lautta kohti viikonlopun valloitusprojekteja heittää köydet irti. Tai jos se on joku lossi niin sitte ei kyllä heitä. Saan lainata aitoja norjalaisia fjellskitä muovisilla tellumonoilla . Kukaan ei enää jaksa hinata jalat samaan lättyyn sitonutta suomalaista siirtymäpätkillä. Epäilen vahvasti omia topp tur ja fjellski survival-mahdollisuuksia. Sit nää vaan sanoo "kjempe checkt", sit mä oon taas vähän ojnevojne.
Ojnevojnesta tosi karhee ja tökkivä aasinsilta: sanan filologinen maailmanvallotus on siirtynyt passiivisuudesta aktiivisiin sfääreihin. Eilen yritin mennä kuunteleen norjalaista räppiä. Rumpali oli mun hiihtobudyn serkku tai jotain samantyyppistä. Missattiin keikka, instrumentit oli jo pussissa kun etkoilta siirtyminen bergenin hipstereimpään "eri pari tuolit ja kaikki" - kuppilaan onnistu. Mutta, illan aikana oluiden yllä vaihdettujen ajatusten lomassa, sain sanottua että suomenruotsiks "akurat" on yhtäkuin "ojnevojne" (eiku toisinpäin). Sana oli heti lähtökuopista menestys. Odotakaa vaan, 5 vuotta niin ojnevojne on "the word of the year".
Koulu on yhä siisteintä. Aikaa lukemiseen kuluu liian vähän ja matikan opiskelu, sisäistäen kreikkalaista aakkosmössöä, on hidasta. Jos tajuais Coriolisvoiman (joo joo joo, tiedän että se on näennäisvoima..gaah)vektorit, ennen lauttaan menoa niin olisin iloinen.
Nyt vielä päivän vinkki: muuttakaa asumaan hyvien tyyppien kanssa puulattiaiseen keskusta-asuntoon(jos tämä ei vielä ole fakta) ja pitäkää "vafletorsdag" keskiviikkona kello 8. Jos alottaa aamun syömällä liian monta mustikkahillotettua vohvelia random matikanopiskelojoiden kanssa, päivästä ei voi tulla huono. 4 pojan kollektiivissä oli takka ja kannettava vinyylisoitin. Pelattiin peliä jossa kämpässä ei-asuvat-hahmot valitsee ympärillä lojuvista huppareista yhden ja koittaa arvata kenelle se kuuluu.
Koska ymmärrän vaan 85% norjalaisseurueen ympärillä leijuvasta verbaaliakrobatiasta, yks matemaatikko haki valkoisen arkin paperia. Sitten se kirjotti siihen että "skratta", tuli paljon varmempi olo kun lappu nousi aina kun oli sosiaalisesti hyväksyttävää nauraa. Pieni iso asia.
Nyt reppu selkään ja tällä hetkellä aurinkoiseen Bergeniin. Välttelen solumme keittiötä big time, jumituspotentiaali on jo työntämässä jääkaappia kumoon.
Hauskaa päivää vaan sulle ja sulle ja sulle ( buustaan mun bloginlukijamäärä-itsetuntoa)
Ha de kuseligt..i think
perjantai 29. tammikuuta 2010
tiistai 26. tammikuuta 2010
Pikku juttuja
Eilinen oli hyva paiva, tanaan Bergen on harmaa ja kostea.
Aamut taalla on hitaita. Jo siina etta paasen sangysta lumilaudan ja kuivuvien hikikerrastojen viidakosta toiselle laidalle mun seitsemaatoista neliometria on pieni saavutus. Suihku on hankala ja kiipeilysta jumittavat lihakset ei halua "speed"-pukeutua. Olin ajatellut lukea vahan ilmamassojen konvektiosta aamupalaks. Toteutus oli rauhallinen paahtoleipa jugurtti aamupala ja hidasta aamuvaittelya saksalaisjuristin kanssa. Eihan makkaroihin tuu hikea vaikka ne paistais saunassa, pohko tyyppi, oikeesti.
Omistin aamuni ensimmaiselle aamukahvi kulaukselle, uskallan vaittaa etta rutiinit tuo onnea.. (T. siirimummo). Elin keitteli kasvislienta illan kalakeittoon, skandinaavihehkutettiin silakkapihveja. Keskieurooppalaiset mussutti nutella leipia.
Aion ostaa tanaan uuden repun. Se on oranssi ja siihen mahtuu 40l seikkailuvarustusta. Ulkoilun ja tavarafestareiden yhdistyminen tuntuu valailla vahan holmolta. Laitan siita kuvan jos joku suostuu otaan sen ja jos se on oikeesti kiva ja kaunis.
Mun koulu on siisti, anteeks taa maapallo-fiilistely. Mut hei, me ollan kaikki kyydissa. Ja onhan se ainakin semisti coolia etta paivantasaajalle tuleva sateily nostaa ilmaa ylos ja Coriolis voima pistaa sen aaltoileen jossai leveysasteella 30. Ja sitte kaboom se johtaa siihen etta Helsinkilainen siirtolapuutarhuri voi mussutella maa-arttisokka keittoo oman maan mukuloista. Se on vaan aika wow.
Yks mun luennoitsijoista on ollu mukana rakentamassa IPCC - raporttia ja kavin eilen ekaa kertaa ottamassa kosketusta norjalaiseen liitutauluun. Polvet vahan tutisi, mut koitin piirtaa natteja neliojuuria.Tajusin etta talla hetkella teen just sita mita haluan.
Nyt luento.
Aamut taalla on hitaita. Jo siina etta paasen sangysta lumilaudan ja kuivuvien hikikerrastojen viidakosta toiselle laidalle mun seitsemaatoista neliometria on pieni saavutus. Suihku on hankala ja kiipeilysta jumittavat lihakset ei halua "speed"-pukeutua. Olin ajatellut lukea vahan ilmamassojen konvektiosta aamupalaks. Toteutus oli rauhallinen paahtoleipa jugurtti aamupala ja hidasta aamuvaittelya saksalaisjuristin kanssa. Eihan makkaroihin tuu hikea vaikka ne paistais saunassa, pohko tyyppi, oikeesti.
Omistin aamuni ensimmaiselle aamukahvi kulaukselle, uskallan vaittaa etta rutiinit tuo onnea.. (T. siirimummo). Elin keitteli kasvislienta illan kalakeittoon, skandinaavihehkutettiin silakkapihveja. Keskieurooppalaiset mussutti nutella leipia.
Aion ostaa tanaan uuden repun. Se on oranssi ja siihen mahtuu 40l seikkailuvarustusta. Ulkoilun ja tavarafestareiden yhdistyminen tuntuu valailla vahan holmolta. Laitan siita kuvan jos joku suostuu otaan sen ja jos se on oikeesti kiva ja kaunis.
Mun koulu on siisti, anteeks taa maapallo-fiilistely. Mut hei, me ollan kaikki kyydissa. Ja onhan se ainakin semisti coolia etta paivantasaajalle tuleva sateily nostaa ilmaa ylos ja Coriolis voima pistaa sen aaltoileen jossai leveysasteella 30. Ja sitte kaboom se johtaa siihen etta Helsinkilainen siirtolapuutarhuri voi mussutella maa-arttisokka keittoo oman maan mukuloista. Se on vaan aika wow.
Yks mun luennoitsijoista on ollu mukana rakentamassa IPCC - raporttia ja kavin eilen ekaa kertaa ottamassa kosketusta norjalaiseen liitutauluun. Polvet vahan tutisi, mut koitin piirtaa natteja neliojuuria.Tajusin etta talla hetkella teen just sita mita haluan.
Nyt luento.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
"Topp tur" viikinkien lastenlasten kanssa
Lumielämä on saanut aikaan ihanan väsymys euforian. Istun kalsareissa huoneessa ja kuuntelen musiikkia, pitäis kattoo huomisen laskareita.
Käytiin to laki-ihmisten ihme fancyfancy mut oikeesti lameou cocktailpartyissa. Lumielämä alkoi kun käpsyteltiin 8 hengen voimin 5km kello 2 yöllä opiskelijakylään. Tiet oli tyhjiä, ilta päättyi yhdeksään minipizzaan. Robert omistaa jonkun laittoman laser-kynän, jolla voi osotella tähtiä ja häikästä tähtimaalivahteja futiksen MM-kisoissa. Samutettiin valot keittiöstä ja "nautittiin"/nautittiin tulevan (jo saksalaisen) saksalais juristin LaZZershowsta.
Perjantai oli suksiurheilulle omistettu, norjalaistyyliin. Treffit Elin ja Elinan kanssa kabinin ala-asemalla kello 11. Tavattiin puol 12 kun harhailin ympäri sairaala-aluetta enkä oikeen ymmärtänyt norjankielisiä ohjepuheluita. Nyt tiedän missä on dermatologianosasto, henkilökunta pysäköinti ja lääkisläisten kirjakauppa.
Ei otettukkaan kabiinia. 634 m ylös Ulrikenille ja sitten sivakointia n. 5h ylös ja alas, suuntana Flöyen. Syötiin lounasta autiotuvan tuulensuojaisella sivulla, kuunneltiin Robbie Williamsia ja arvuteltiin minne ohi ajavat lentokoneet on menossa tai mistä ne otti matkustelijat kyytiin. Kuten kaikki jo tietää, en ole norjalainen. jyrkät alamäet ja super kapeat normisukset ei yhdisty telemarkkäännöksiin. Monen pyllähdyksen jälkeen, nippanappa ennen pimeää, päästiin Flöyenin kabiinille. Otettiin sukset olalle ja käveltiin alas kylään.
Väsy ja nälkä paino. Säntäsin silti kotiin suihkuun ja palasin Svalbardpizza iltaan, lähinnä pizzan ja ansaitun opiskelijahintaisen (15kr) afterski-oluen motivoimina. Iltama oli yleisenopiskelijabileilyn ja svalbard dia- ja infopläjäyksen sekoitus. Melkein kaikki Bergenin geofyysikot käy vaihdossa huippuvuorilla. Sain käsittämättömän huippuvuori-innostuksen. Kryosfääri-fiilistelyä.
Ilta loppu aikaisin, lumikenkien noudon jälkeen unimaailmoihin. Saksalainen Simon pyhitti iltansa kotiviinille, joten lumikengät mun alakerrasta sai lähteä mukaan mun ekalle "Top Turille".
Lähtö kello 8 Danmarksplass, Statoil. Siirin bussimissailu ja suunnistuserrorit myöhästytti meitä vähän. Autoajelun jälkeen 6 ihmistä kömpi lumelle Mjöllfjelletillä. 4 kertaa telemark, yks randonee heppuli (saksalainen alppiexpertti-geologi) ja sitten minä lumitassu. Lumilauta poikittain selässä, pajukossa, on hyvää esimakua sumopainijoiden suuhteesta oviin.Luonto oli makee, maisemat kohdillaan. Gaute, norjalainen viikinkipoika, ehti sanoa kerran :"I've got powder", mut ei se ihan niin menny. Lunta oli suuhteessa kiviin vaan ihan liian vähä. "Topp Tur":i muuttu lumilaudan sunnuntaiulkoilutukseks, kun tassutelin myös alas lumikengissä.
Päätettiin nukkua luonnonhelmassa. Rakenettiin suomalainen nuotio, norjalaisittain bål. Saksalaisvahvistus taiko auton perältä grillin, retkikeittimiä, vilttejä ja tuoleja ja pöydän kaiken muun JamieOlive-field equipmentin täydennykseksi. Ruoka oli ihanaa pataa, leivän ja kermaviilin kanssa. Jälkkäriks vaahtokarkkeja, kahvia ja norjalaisia nupotiolauluja. Meinas tulla kylmä ja sitte tanssittiin lämmitelytanssia ja urheiltiin metsästä lisää puita notskiin.
Nukuttiin taivasalla ja pelkäsin etten herää aamulla. 4 villapaitaa untuvatakki, untuvapussi,pipo ja 3 pöksyt tarjos hyvät unet ja säilyneet elintoiminnot. Eli, joka nukku mun kanssa ulkosalla, tosin herätti mut kirkumiseen. Vähän nukahtamisen jälkeen hiiri pomppi Elin naaman poikki.
Savunhajuisina ja palelevina herättiin uuteen aamuun. Keitettiin kahvit, mentiin autoon ja haettiin yks jääkiipeilijä juna-asemalta. Kaks duracellnorjalaista meni jääkiipeileen. Loput mentiin skibussiin - kohti Vossia.
Meillä oli kolmet lumivyörypiipparit ja 5 tyyppiä, niin jakauduttiin. Ingrid ja Elina halus harjotella rinteissä Telemark-manööverejä. Syötiin pullat ja sitten minä ja lumilätty, Gaute ja Eli lähdittiin vallottaan jotain "Toppia", tavoitteena saada jalat kiinni lautaan. Telemarkit kanto hangella, lumikengät meni läpi. 600m nousu - hankiryynäystä - sai pulssin koholle. Sähisin itseni sisulla, punasena,hikisenä pelkkä aluspaita enää jäljellä ylös. Sitten puhuttiin vähän Douglas Adamsista, juotiin kaakaota ja kateltiin muita hiihtäjiä kiven takana, huipulla. Sitten monot siteisiin ja alas. Joku oli unohtanut näkkileivän puuterin päälle ja välillä oltiin mahallan. Naureskeltiin toistemme tömähdyksille, kunnes ite sukellettiin taas.
Lumi tekee onnelliseks. 4h lumimässäilyä ja reisien kiusausta sai aikaan jumitusmaksimusta bussinodottelukahveilla. Vertailtiin voileipien päällisiä, kommentoitiin norjalaista afterskii verkkarihaalaria ja Eli otti meille pöydältä kotimatkalukemiset. Suunniteltiin lisää retkiä, vakavoiduin telemarkkien ja uuden repun hankkimisessa ja sain kutsun torsatiaamun vohveliaamiaselle. Viikinkien lastenlasten kielikin rupes tuntuun omammalta.
Päästiin kotiin ja tein mulle kuuluvan keittiön viikkosiivouksen. Lievää koulumietintää, liian mielenkiintoisia kursseja suhteessa mun tän hetkiseen ulkoilma-innostukseen. Tuun täältä kotiin varmaan anorakissa ja käpyjä hiuksissa tai jotain muuta ulkoiluhössötystä.
Palautin lumikengät ja söin puuroa. Suomeenkin pitäis saadaa keltasessa tuubissa makrillitöhnää.
Mua on luultu kerran islantilaisek ja nyt tiedän että "trenga" ei tarkoita samaa kuin "ha" vaan samaa kuin "behöva".
Nyt jotain unijuttua. Akuratt!
Käytiin to laki-ihmisten ihme fancyfancy mut oikeesti lameou cocktailpartyissa. Lumielämä alkoi kun käpsyteltiin 8 hengen voimin 5km kello 2 yöllä opiskelijakylään. Tiet oli tyhjiä, ilta päättyi yhdeksään minipizzaan. Robert omistaa jonkun laittoman laser-kynän, jolla voi osotella tähtiä ja häikästä tähtimaalivahteja futiksen MM-kisoissa. Samutettiin valot keittiöstä ja "nautittiin"/nautittiin tulevan (jo saksalaisen) saksalais juristin LaZZershowsta.
Perjantai oli suksiurheilulle omistettu, norjalaistyyliin. Treffit Elin ja Elinan kanssa kabinin ala-asemalla kello 11. Tavattiin puol 12 kun harhailin ympäri sairaala-aluetta enkä oikeen ymmärtänyt norjankielisiä ohjepuheluita. Nyt tiedän missä on dermatologianosasto, henkilökunta pysäköinti ja lääkisläisten kirjakauppa.
Ei otettukkaan kabiinia. 634 m ylös Ulrikenille ja sitten sivakointia n. 5h ylös ja alas, suuntana Flöyen. Syötiin lounasta autiotuvan tuulensuojaisella sivulla, kuunneltiin Robbie Williamsia ja arvuteltiin minne ohi ajavat lentokoneet on menossa tai mistä ne otti matkustelijat kyytiin. Kuten kaikki jo tietää, en ole norjalainen. jyrkät alamäet ja super kapeat normisukset ei yhdisty telemarkkäännöksiin. Monen pyllähdyksen jälkeen, nippanappa ennen pimeää, päästiin Flöyenin kabiinille. Otettiin sukset olalle ja käveltiin alas kylään.
Väsy ja nälkä paino. Säntäsin silti kotiin suihkuun ja palasin Svalbardpizza iltaan, lähinnä pizzan ja ansaitun opiskelijahintaisen (15kr) afterski-oluen motivoimina. Iltama oli yleisenopiskelijabileilyn ja svalbard dia- ja infopläjäyksen sekoitus. Melkein kaikki Bergenin geofyysikot käy vaihdossa huippuvuorilla. Sain käsittämättömän huippuvuori-innostuksen. Kryosfääri-fiilistelyä.
Ilta loppu aikaisin, lumikenkien noudon jälkeen unimaailmoihin. Saksalainen Simon pyhitti iltansa kotiviinille, joten lumikengät mun alakerrasta sai lähteä mukaan mun ekalle "Top Turille".
Lähtö kello 8 Danmarksplass, Statoil. Siirin bussimissailu ja suunnistuserrorit myöhästytti meitä vähän. Autoajelun jälkeen 6 ihmistä kömpi lumelle Mjöllfjelletillä. 4 kertaa telemark, yks randonee heppuli (saksalainen alppiexpertti-geologi) ja sitten minä lumitassu. Lumilauta poikittain selässä, pajukossa, on hyvää esimakua sumopainijoiden suuhteesta oviin.Luonto oli makee, maisemat kohdillaan. Gaute, norjalainen viikinkipoika, ehti sanoa kerran :"I've got powder", mut ei se ihan niin menny. Lunta oli suuhteessa kiviin vaan ihan liian vähä. "Topp Tur":i muuttu lumilaudan sunnuntaiulkoilutukseks, kun tassutelin myös alas lumikengissä.
Päätettiin nukkua luonnonhelmassa. Rakenettiin suomalainen nuotio, norjalaisittain bål. Saksalaisvahvistus taiko auton perältä grillin, retkikeittimiä, vilttejä ja tuoleja ja pöydän kaiken muun JamieOlive-field equipmentin täydennykseksi. Ruoka oli ihanaa pataa, leivän ja kermaviilin kanssa. Jälkkäriks vaahtokarkkeja, kahvia ja norjalaisia nupotiolauluja. Meinas tulla kylmä ja sitte tanssittiin lämmitelytanssia ja urheiltiin metsästä lisää puita notskiin.
Nukuttiin taivasalla ja pelkäsin etten herää aamulla. 4 villapaitaa untuvatakki, untuvapussi,pipo ja 3 pöksyt tarjos hyvät unet ja säilyneet elintoiminnot. Eli, joka nukku mun kanssa ulkosalla, tosin herätti mut kirkumiseen. Vähän nukahtamisen jälkeen hiiri pomppi Elin naaman poikki.
Savunhajuisina ja palelevina herättiin uuteen aamuun. Keitettiin kahvit, mentiin autoon ja haettiin yks jääkiipeilijä juna-asemalta. Kaks duracellnorjalaista meni jääkiipeileen. Loput mentiin skibussiin - kohti Vossia.
Meillä oli kolmet lumivyörypiipparit ja 5 tyyppiä, niin jakauduttiin. Ingrid ja Elina halus harjotella rinteissä Telemark-manööverejä. Syötiin pullat ja sitten minä ja lumilätty, Gaute ja Eli lähdittiin vallottaan jotain "Toppia", tavoitteena saada jalat kiinni lautaan. Telemarkit kanto hangella, lumikengät meni läpi. 600m nousu - hankiryynäystä - sai pulssin koholle. Sähisin itseni sisulla, punasena,hikisenä pelkkä aluspaita enää jäljellä ylös. Sitten puhuttiin vähän Douglas Adamsista, juotiin kaakaota ja kateltiin muita hiihtäjiä kiven takana, huipulla. Sitten monot siteisiin ja alas. Joku oli unohtanut näkkileivän puuterin päälle ja välillä oltiin mahallan. Naureskeltiin toistemme tömähdyksille, kunnes ite sukellettiin taas.
Lumi tekee onnelliseks. 4h lumimässäilyä ja reisien kiusausta sai aikaan jumitusmaksimusta bussinodottelukahveilla. Vertailtiin voileipien päällisiä, kommentoitiin norjalaista afterskii verkkarihaalaria ja Eli otti meille pöydältä kotimatkalukemiset. Suunniteltiin lisää retkiä, vakavoiduin telemarkkien ja uuden repun hankkimisessa ja sain kutsun torsatiaamun vohveliaamiaselle. Viikinkien lastenlasten kielikin rupes tuntuun omammalta.
Päästiin kotiin ja tein mulle kuuluvan keittiön viikkosiivouksen. Lievää koulumietintää, liian mielenkiintoisia kursseja suhteessa mun tän hetkiseen ulkoilma-innostukseen. Tuun täältä kotiin varmaan anorakissa ja käpyjä hiuksissa tai jotain muuta ulkoiluhössötystä.
Palautin lumikengät ja söin puuroa. Suomeenkin pitäis saadaa keltasessa tuubissa makrillitöhnää.
Mua on luultu kerran islantilaisek ja nyt tiedän että "trenga" ei tarkoita samaa kuin "ha" vaan samaa kuin "behöva".
Nyt jotain unijuttua. Akuratt!
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Tavallista tassuttelua
Pulssi rupee laskeen, Norja muuttuu impulssien ilotulituksesta arjen ohrapuuroksi. Tämä päivä oli seikkailuvapaata maaperää. Edes laskuharjoitusten norjaa saksalaisaksentilla puhuvan pojan, jolla oli täydellisen tuuhea tukka ja pyörre niin keskella päätä että terve, ymmärtämisyritys ei kelpaa seikkailu-kategoriaan.
Eilinen ensimmäinen sade oli kokemus, joskin odetettavissa ja tavanomaisen kostea.Loskalumessa juoksu bussiin saa veren kiertämään. Auraaminen tosiaan on last season.
Aamu veny, aamulenkki vaihtu kouluun kävelyn kautta bussiajoon ja läheltäpiti myöhästymiseen. Täällä väsyttää hirveästi - ohut ilma tai jotain unihiekkapölysaastetta, luulen. Sanon teille ihan vaan kertausmielessä että Norja ja Ruotsi ei ole sama kieli. Tavoitteet tällä hetkellä: loikkaa kielimuurin yli, opettele tekemään telemarkvenda.
Joku Adams on kirjottanut Calculus tiiliskiven, jonka kanssa mietittiin trigonometriaa tänään, sekin väsyttää.
Kaikessa tässä virike tulvassa hukkuu siihen, mitä haluu tehdä. On niin monta vuonoo missä pitää purjehtia ja vuoria mitä valottaa, valaita bongata ja turskia kiskoa ongin ja koukuin. Puuh, puhaltelen välillä. Koitan muistaa et kaikkee ei voi saada ja et liika ähky överi pilaa kaiken ihanimmankin.
Mun arjessa itsessään on jo aika hyvin fiilistelyarvoa. Meterologian kurssilla päästään tähtitorniin kattoon pilviä, oon saanut mun oman avaimen "lukuhuoneeseen" jossa on sohva ja jääkaappi ja avoinna niin pitkään kun haluu ( Minna: en aio siltikään muuttaa sinne...), meidän taukotilassa on tosi halpa Cappuchino kone ja mun luokkakaveri lainaa mulle lumikengät viikonlopuks. Professorit on oikeesti innoissaan, senat menee sakasin kun ne fiilistelee ilman ja meriveden tiheyseroa. Bergenissä on oikea vuorovesi ja voin meidän talon ulko-ovelta hipsiä tunturille ihan noin vain kahta kättä heilutellen.
Norjalaiset on aika hiljasia. Eikä kaikki oo niin ulkoiluhulluja kun mun luokka - empiirinen tutkimustulos. Silti mulla on aika kotiin tullut olo, kirjastoon menoa hidasti JättiAtlaksen selailu ja luokkahuoneen reunoja koristaa sukset. Tauolla ei puhuta leffoista eikä bileistä, vaan niistä huipuista ja lumitilanteista, jotka määrittelee sen mihin viikonloppuna mennään ryynäämään hankeen. En oo harjannu hiuksia ja hai-saappaat sopii ihan hyvin casual lecture - koodiin. Oon löytänyt puolimaraton treeniseuraa ja murtsikat lainaan. Sardiinisämpylöiden voimalla vuorenhuipulle - tuntuu olevan näillä ( ainakin osalla)perimässä.
Huomenna pitää ehkä harjaa hiukset, Norjalaisten laki-ihmisten partaj on the activity. Perjantaina Svalbard-teemalla pizzaa ja kaljanhinta heittämällä neljää noppaa.
Syötiin eilen 17 henkeä falafeleja ruotsalaisreseptillä meidän pikku keittiössä ja tänään kalaretkellä olleet kämppikset toi hyllätyjä mukeja puistonpenkiltä.
Tällasta tänään, haj haj
Eilinen ensimmäinen sade oli kokemus, joskin odetettavissa ja tavanomaisen kostea.Loskalumessa juoksu bussiin saa veren kiertämään. Auraaminen tosiaan on last season.
Aamu veny, aamulenkki vaihtu kouluun kävelyn kautta bussiajoon ja läheltäpiti myöhästymiseen. Täällä väsyttää hirveästi - ohut ilma tai jotain unihiekkapölysaastetta, luulen. Sanon teille ihan vaan kertausmielessä että Norja ja Ruotsi ei ole sama kieli. Tavoitteet tällä hetkellä: loikkaa kielimuurin yli, opettele tekemään telemarkvenda.
Joku Adams on kirjottanut Calculus tiiliskiven, jonka kanssa mietittiin trigonometriaa tänään, sekin väsyttää.
Kaikessa tässä virike tulvassa hukkuu siihen, mitä haluu tehdä. On niin monta vuonoo missä pitää purjehtia ja vuoria mitä valottaa, valaita bongata ja turskia kiskoa ongin ja koukuin. Puuh, puhaltelen välillä. Koitan muistaa et kaikkee ei voi saada ja et liika ähky överi pilaa kaiken ihanimmankin.
Mun arjessa itsessään on jo aika hyvin fiilistelyarvoa. Meterologian kurssilla päästään tähtitorniin kattoon pilviä, oon saanut mun oman avaimen "lukuhuoneeseen" jossa on sohva ja jääkaappi ja avoinna niin pitkään kun haluu ( Minna: en aio siltikään muuttaa sinne...), meidän taukotilassa on tosi halpa Cappuchino kone ja mun luokkakaveri lainaa mulle lumikengät viikonlopuks. Professorit on oikeesti innoissaan, senat menee sakasin kun ne fiilistelee ilman ja meriveden tiheyseroa. Bergenissä on oikea vuorovesi ja voin meidän talon ulko-ovelta hipsiä tunturille ihan noin vain kahta kättä heilutellen.
Norjalaiset on aika hiljasia. Eikä kaikki oo niin ulkoiluhulluja kun mun luokka - empiirinen tutkimustulos. Silti mulla on aika kotiin tullut olo, kirjastoon menoa hidasti JättiAtlaksen selailu ja luokkahuoneen reunoja koristaa sukset. Tauolla ei puhuta leffoista eikä bileistä, vaan niistä huipuista ja lumitilanteista, jotka määrittelee sen mihin viikonloppuna mennään ryynäämään hankeen. En oo harjannu hiuksia ja hai-saappaat sopii ihan hyvin casual lecture - koodiin. Oon löytänyt puolimaraton treeniseuraa ja murtsikat lainaan. Sardiinisämpylöiden voimalla vuorenhuipulle - tuntuu olevan näillä ( ainakin osalla)perimässä.
Huomenna pitää ehkä harjaa hiukset, Norjalaisten laki-ihmisten partaj on the activity. Perjantaina Svalbard-teemalla pizzaa ja kaljanhinta heittämällä neljää noppaa.
Syötiin eilen 17 henkeä falafeleja ruotsalaisreseptillä meidän pikku keittiössä ja tänään kalaretkellä olleet kämppikset toi hyllätyjä mukeja puistonpenkiltä.
Tällasta tänään, haj haj
maanantai 18. tammikuuta 2010
perinteinen norjalainen konsonanttikiusaus pronominipuurolla
Väsynein päivä. Viikonlopun maitohapot bilettää reisissä ja luonnonilmiöiden fysiikka näyttäytyy lähinnä kreikkalaisina kirjaimina. Maapallon pyörähdys on yhtäkuin omega. Norja puuroutuu aivoissa eikä jaksa ymmärtää.
Kävin vuokraamassa Erlend Loen Supernaivin norjaks luettuna. Ipodi ja aamukävelyt saa johdatella mut norjankielen saloihin. Luokkakaverit on kivoja, mutta kärsin kyllä siitä etten VIELÄ voi hassutella muutakun ilmeillä, koska skandinaaviskan sävyerot on itsessään jo aika naurettavia.
Kurssiluettelo on nyt saanut muotonsa. Fysikaalinen klimatologia, meterologia ja ilmakehän ja meren vuorovaikutus it will be. Taidan käydä hakemassa jonku calculus opuksen ja kerrata kosinia ja siniä. Äh päh ähh ähh, miksen opetellut matikkaa kunnolla koulussa. Norjaks saatu apu ei vielä ole hirveän apua.
Pesen ekaa kertaa pyykkiä, juuri nyt mun lempi alkkarit ja lilakissapyjama pyörii norjalaisessa mielessä numero 10, 11 kerrosta alapuolellani.
Onneks keittiössä valmistuu ruokaa ja saa puhua englantia.
Kävin vuokraamassa Erlend Loen Supernaivin norjaks luettuna. Ipodi ja aamukävelyt saa johdatella mut norjankielen saloihin. Luokkakaverit on kivoja, mutta kärsin kyllä siitä etten VIELÄ voi hassutella muutakun ilmeillä, koska skandinaaviskan sävyerot on itsessään jo aika naurettavia.
Kurssiluettelo on nyt saanut muotonsa. Fysikaalinen klimatologia, meterologia ja ilmakehän ja meren vuorovaikutus it will be. Taidan käydä hakemassa jonku calculus opuksen ja kerrata kosinia ja siniä. Äh päh ähh ähh, miksen opetellut matikkaa kunnolla koulussa. Norjaks saatu apu ei vielä ole hirveän apua.
Pesen ekaa kertaa pyykkiä, juuri nyt mun lempi alkkarit ja lilakissapyjama pyörii norjalaisessa mielessä numero 10, 11 kerrosta alapuolellani.
Onneks keittiössä valmistuu ruokaa ja saa puhua englantia.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Kaljaa kalsareissa på norsk!
Lyhyt kertaus: ulkoilukansaa isolla uulla ja kaikki muutki kirjaimet tuplana. Myös pohjoismaalaisuus yhdistää.
Perjantaina ajauduin junalla ja bussilla 22 norjalaisen ulkoiluhullun kanssa samaan mökkiin vuorenjuurelle. Kaiken hyperkansainvälisen sosialisoinnin jälkeen, pohjoismaalaisen mökkiviikonlopun mikrovibat oli jotain ihan muuta (anteeks hankala ilmaisu, jos et tiedä mitä sosiaaliset mikrovibat on niin onnittelen - sun arkielämä on varmasti helpompaa entä mun!!). Mökkiin savuttua oli täysin luonnollista istua puolihiljaa, ulkoilukerrastossa sohvalla ja juoda kaljaa. Keep it simple. Joku oli tosi kuuli. Sen iPodis oli just kaikki oikeet biisit ja puheensorina täytti tilaa kuutiosenttimetri kerrallaan.
Se ei välttämättä ole pelkkä urbaanilegenda että paikalliset syntyy sukset jalassa. 22 norjalaisesta ylipuolella oli kantapää irti kun ne viilletti vuorenharjaa alas. Lähes kukaan ei pysynyt rinteessä ja suurin osa kiipes ite ylös sinne missä saa rauhassa nauttia omasta lumesta. Lumilautailijana tunsi itsensä lähes liikuntarajoitteiseksi ,kun telemarkkailijat sivakoi kohti puuteriseiniä.
Lauantai- iltana etsittiin olematonta saunaa ympäri mökkikylää. Voss Fjellands byssä saunan grand openin 2012 - et sinne vaan kaikki suomalaiset nauttimaan 70 asteen löylyistä. Katkeruutta ilmassa, ethän sä voi vuokrata mökkiä ilman saunaa. MITÄ? Pelattiin myös läpi kaikki juoma ja seurapelit ja tutusteltiin skandinaavisen varovaisesti, mutta promillejen kanssa lisääntyvästi. Jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut ymmärtää edes sitä 85 prosenttia norjasta ja ulkoilmailun tunne pohkeissa nukahdin. Yöllä tai myöhemmin yöllä, herään kuorsaukseen, josta mua syytettiin aamulla. Mun nukkumisitsetunto on murrostilassa.
Aamulla löytyi kolme makuupussitoukkaa kuistilta - ulkoilukansaa indeed. Osa lähti jääkippeileen, osa tuli rinteeseen.Sain lainata Elin Telemarkkeja aamupäiväks, kun se veti tunturia ympäri murtsikkavehkeillä. Koitin ujosti kysellä natiiveilta miten Telemark-käännös teknisesti tapahtuu. Ne sano ”ööö sun pitää vaan tehä”. Sitte mä vain tein. Reidet tutisi, tunsin olini harakaksi, sukset meni ristiin, ajoin ulos ja reidet kilju enemmän. Eiköhän Telemarkit vielä löydä tiensä mun sydämeen. Tästä lähtien harjaan hampaat kyykyssä ja juoksen ylös kaikki portaat, lupaan.
Päivä loppu lumilautailuun lumipyryssä rinteen ulkopuolella. Lumi oli aika korppusta ja näkyvyys nolla , mutta tuli ainakin ulkoillut olo kun istu junaan kohti Bergen Cityä.
Ulkoiluhullujen maa osoittautuu oudommaksi päivä päivältä. Opiskelijat ei saa mitään tukia öljyvaltiolta, vaan lainaa. Silti kaikilla on parhaat ulkoilukamat, kuudet sukset ja lumikengät ja trangia. Vanhoja autoja liikenteesä lähes nolla. Joka kulmalla on sporttikauppa täynnä kaikkea mahdollista paraslaatuista ulkoilukamaa, ruokakaupoissa valikoima on olematon. Yks maito, yks juusto, ylihintaista kaljaa ja muutamaa vuokaleipää. Aamiaisella kaikki tekee eväsleipiä, elää niillä ja suklaapatukkojen sisäkääreessä on vaellusreittejä ja niiden kartat.
Kun tulin kotiin keittiö oli suursiivottu kattiasta lattoon, lupasin tiskaa seuraavan viikon. Tiistain yhteisillalliselle ilmoittautuminen on alkanut ja mietitään miten vaahtokoneen vois tehdä.
Muuten, älä osta norjassa kalaburgereita. Jos haluut valkoista vaahtoa jauhelimausteella ,niin ne toimii.
Kjempe grejt
torstai 14. tammikuuta 2010
Kolikolla vuonon yli
Terve tiitiäiset!
500 days of summer on nyt katsottu, toinenkin kierros oli hyvä.
Vietettin tänään ensimmäinen "randomize it"- päivä. Jo vakiintunut, toista kertaa tosi toimissa, tutkimusryhmä aloitti kello yhdeksän sovitulla aamiaisella n. kello 10. Roman oli nukkunut pommiin ja ystävällisesti keitettiin Sjorsin ( sanokaa Georgie, for sure. Musta tuntuu, että Hollantilaiset nimet syntyy kun onnenpyörässä on varaa vaan konsonnanteihin. Niiden valtio vois nostaa lapsilisää) kanssa kahvia. Aamupala loppu siihen että keittiö lainehti kahvissa, Siiri vaihto vaatteet ja sitte puhuttiin Kiinasta ja kuunneltiin ihan hirveetä räppiä.
Heitettiin kolikkoa kumpaan suntaan otetaan bussi. Bussi asemalla otettiin seuraava ja ensimmäinen ajoneuvo. 263 - highway to hell. Ikeat ja ICA maxit vilkku verkkokalvolla.Bussista valittiin " the chosen one". Vanha mies, toppatakki, kylmän maitokahvin väriset sammarit. Lyön vetoa, että niitä oli lyhenetty ja vyö oli viimeisessä reiässä. Tehtävä oli yksinkertainen: seurata sitä ukkelia.
Ukkeli jäi pois lossilla ja meni lossiin. Mekin mentiin, ostettiin liput ja kysyttiin minne ollaan menossa. Kolmihenkinen kokoonpanomme nautti automaattikahvit ja jäätyi vuononylitys lautalla. TheChosenOne meni rannassa Coop Xtraan ja meilläkin oli nälkä. Ostettiin outoa katkarapujuustotöhnää, leipää, jonka viipaloinnin viipaloiomaleipäsikaupassa-koneella ryssin 6-2 (leipäkoneen hyväksi) ja halvinta pummikaljaa "POKAL". Suklaata ja pähkinöitäkin.
Sjors oli vähän retardoitunut ja jalkarakko rajoitti valloitettavaa maastoa. Käveltiin auringossa ja kuvattiin Norja Saint Tropezta Sydfrjordenin rannoilla. Sitten tavattiin mies, jonka pihaan umpikuja johti. Bergeniin kävelyyn olis syytä varata päivä.
Käveltiin takas ja oli tosi kylmä. Keski-eurooppalaiset oli missannu, että hanskat ja lumi maassa vaan jotenki sopii yhteen. Mentiin lämmitelemään johonki konttoriin. Tiukkanuttura virkailija ohjas meidät päättäväinen hymy huulilla ulos. Oltiin yhtä sponsori sateenvarjoa rikkaampia, kun niitä vaan oli liikaa siinä eteisessä.
Syötiin eväitä satama-alueen takapihalla. Metalliritilä johti kylmää tennareiden pohjista, lokit kirku ja tammikuinen Atlantti hönkäili. Todettiin ettei juustohammastahnaa välttämättä tarvii levittää niin tarkasti leivälle. Me ja meidän verenkierron jättäneet sormet mentiin bussiin. Bussi meni lauttaan. Päätettiin kuvata auringonlasku Bryggenillä.
Hollantilainen kulttuurimaantieteilijä, Mr Map, sano että nyt ulos bussista. Jouduttiin Bergenin Hankenille. Mentiin Hissillä kerrokseen 9. Ei löydetty maisemaikkunaa. Juostiin alas, Roman valokuvas ja Sjors nilkutti. Löydettiin pojille vessa, jota Sjors käytti ja Roman kuvas sen pisuaareja (but why?).
Päästiin rantaan muutaman takapihan kautta. Laskeva aurinko, vuonot ja lumihuiput - fiilisteltiin hetkeä ja koitettiin olla hukkumatta ihanaan klischeseen. Löydettiin lumen keskeltä sula hiekkaranta ja kotiloita ja sinisimpukoita. Ilmasta ruokaa ja kirkasta vettä. Sitten tepsuteltiin kotiin. Päätettiin tulla hakemaan sinisimpukkapastan ainekset, sitten kun kahlaaminen vedessä ei johda jäätymiskuolioamputaatio-hässäkkään.
Päätin leipoa pullaa. Tuplasin voin ja sokerin, vaan siks ettei skepsismi mun leipomistaitoa kohtaan sais tuulta purjeisiin ( anteeks kielikuvan sokeritahma, lähtee pois jos pesee lämpimällä vedellä). Roman teki ruokaa ja joku oli dj. Tekno ja pullataikinan vaivaus on helppotapa saada migreeni. Pullat oli hyviä, meni kaupaks. mut yks note to self: Norjalinen kauppa ei sisällä tuorehiivaa eikä ne tajuu jos sanoo että "ge mej jäst ja vill baka bulla". Ne sanoo "ååå Bulle degg njää njåå hva ??!"
Syötiin pääruokalajiksi pastaa ja riisiä ja kahta kastiketta ja ketsuppia. Halpa kalja ja suolapähkinät definately brought something to that meal. First Price ketsupissa on outo luumusivumaku.
Huomenna lähden oikeiden norjalaisten kanssa uimaan lumessa ja istuskelemaan kuulisti rinteessä. Tai sitte vaan teen niinku kaikki muut 24/7 hahmot ja vain lumilautailen ilman adjektiivejä.
Eilen myös suursiivottiin, vähän.
SiiRi -turskainen vuonovaltio
500 days of summer on nyt katsottu, toinenkin kierros oli hyvä.
Vietettin tänään ensimmäinen "randomize it"- päivä. Jo vakiintunut, toista kertaa tosi toimissa, tutkimusryhmä aloitti kello yhdeksän sovitulla aamiaisella n. kello 10. Roman oli nukkunut pommiin ja ystävällisesti keitettiin Sjorsin ( sanokaa Georgie, for sure. Musta tuntuu, että Hollantilaiset nimet syntyy kun onnenpyörässä on varaa vaan konsonnanteihin. Niiden valtio vois nostaa lapsilisää) kanssa kahvia. Aamupala loppu siihen että keittiö lainehti kahvissa, Siiri vaihto vaatteet ja sitte puhuttiin Kiinasta ja kuunneltiin ihan hirveetä räppiä.
Heitettiin kolikkoa kumpaan suntaan otetaan bussi. Bussi asemalla otettiin seuraava ja ensimmäinen ajoneuvo. 263 - highway to hell. Ikeat ja ICA maxit vilkku verkkokalvolla.Bussista valittiin " the chosen one". Vanha mies, toppatakki, kylmän maitokahvin väriset sammarit. Lyön vetoa, että niitä oli lyhenetty ja vyö oli viimeisessä reiässä. Tehtävä oli yksinkertainen: seurata sitä ukkelia.
Ukkeli jäi pois lossilla ja meni lossiin. Mekin mentiin, ostettiin liput ja kysyttiin minne ollaan menossa. Kolmihenkinen kokoonpanomme nautti automaattikahvit ja jäätyi vuononylitys lautalla. TheChosenOne meni rannassa Coop Xtraan ja meilläkin oli nälkä. Ostettiin outoa katkarapujuustotöhnää, leipää, jonka viipaloinnin viipaloiomaleipäsikaupassa-koneella ryssin 6-2 (leipäkoneen hyväksi) ja halvinta pummikaljaa "POKAL". Suklaata ja pähkinöitäkin.
Sjors oli vähän retardoitunut ja jalkarakko rajoitti valloitettavaa maastoa. Käveltiin auringossa ja kuvattiin Norja Saint Tropezta Sydfrjordenin rannoilla. Sitten tavattiin mies, jonka pihaan umpikuja johti. Bergeniin kävelyyn olis syytä varata päivä.
Käveltiin takas ja oli tosi kylmä. Keski-eurooppalaiset oli missannu, että hanskat ja lumi maassa vaan jotenki sopii yhteen. Mentiin lämmitelemään johonki konttoriin. Tiukkanuttura virkailija ohjas meidät päättäväinen hymy huulilla ulos. Oltiin yhtä sponsori sateenvarjoa rikkaampia, kun niitä vaan oli liikaa siinä eteisessä.
Syötiin eväitä satama-alueen takapihalla. Metalliritilä johti kylmää tennareiden pohjista, lokit kirku ja tammikuinen Atlantti hönkäili. Todettiin ettei juustohammastahnaa välttämättä tarvii levittää niin tarkasti leivälle. Me ja meidän verenkierron jättäneet sormet mentiin bussiin. Bussi meni lauttaan. Päätettiin kuvata auringonlasku Bryggenillä.
Hollantilainen kulttuurimaantieteilijä, Mr Map, sano että nyt ulos bussista. Jouduttiin Bergenin Hankenille. Mentiin Hissillä kerrokseen 9. Ei löydetty maisemaikkunaa. Juostiin alas, Roman valokuvas ja Sjors nilkutti. Löydettiin pojille vessa, jota Sjors käytti ja Roman kuvas sen pisuaareja (but why?).
Päästiin rantaan muutaman takapihan kautta. Laskeva aurinko, vuonot ja lumihuiput - fiilisteltiin hetkeä ja koitettiin olla hukkumatta ihanaan klischeseen. Löydettiin lumen keskeltä sula hiekkaranta ja kotiloita ja sinisimpukoita. Ilmasta ruokaa ja kirkasta vettä. Sitten tepsuteltiin kotiin. Päätettiin tulla hakemaan sinisimpukkapastan ainekset, sitten kun kahlaaminen vedessä ei johda jäätymiskuolioamputaatio-hässäkkään.
Päätin leipoa pullaa. Tuplasin voin ja sokerin, vaan siks ettei skepsismi mun leipomistaitoa kohtaan sais tuulta purjeisiin ( anteeks kielikuvan sokeritahma, lähtee pois jos pesee lämpimällä vedellä). Roman teki ruokaa ja joku oli dj. Tekno ja pullataikinan vaivaus on helppotapa saada migreeni. Pullat oli hyviä, meni kaupaks. mut yks note to self: Norjalinen kauppa ei sisällä tuorehiivaa eikä ne tajuu jos sanoo että "ge mej jäst ja vill baka bulla". Ne sanoo "ååå Bulle degg njää njåå hva ??!"
Syötiin pääruokalajiksi pastaa ja riisiä ja kahta kastiketta ja ketsuppia. Halpa kalja ja suolapähkinät definately brought something to that meal. First Price ketsupissa on outo luumusivumaku.
Huomenna lähden oikeiden norjalaisten kanssa uimaan lumessa ja istuskelemaan kuulisti rinteessä. Tai sitte vaan teen niinku kaikki muut 24/7 hahmot ja vain lumilautailen ilman adjektiivejä.
Eilen myös suursiivottiin, vähän.
SiiRi -turskainen vuonovaltio
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Ilmansaasteita ja infokatkoa
Istuskelua tietokoneluokassa, koska en osaa lukea lukujarjestysta. Ajankayton antikliimaksi, paatettiin menna laskemaan vasta viikonloppuna, ettei tarvii skippailla luentoja heti karkeen ja silti oon taalla vaaraan aikaan. Onneks en kuitenkaan ollut ainut myøhainen, vaan sain seuraa tyhjaan luentosaliin. Siella me sitten istuttiin ja ymmarettiin 85% toistemme puheista ja todettiin etta parempi onni ens viikolla!
Kuulin etta taalla on tosi huono ilmanlaatu, en ole onnistunut huomaamaan sita. Ehka se ilmenee kuudenkymmenen vuoden paasta keuhkojen vajaatoimintana. Yks tyttø Mexico Citysta oli niin liikuttunut Norjalaisesta ilmasta, ettei osannut ku hengitella. Vaikee sanoa.
Nyt solumme kokoonpano on taysi. Ruotsalinen taideopiskelija, joka on asunut samassa solussa 3,5 vuotta ja paistaa pannukakkuja pannulla ilman kahvaa, saapui eilen. Elin aloitti lukukauden tekemalla perinteisen tiistaipaivallisen 12 hengelle. Linssikeitto oli hyvaa, vaikka aiheuttikin yhden palohalyytyksen.
Solussa asumisessa on etuja, Espanjalainen koodari selitti -1 neliojuuren mulle ja saksalainen sosiologi naytti miten voin tanssi mun nimen, niinku Steiner-koulussa tehdaan (?).
Makisessa kaupungissa on haittansa, eksyminen kay kunnolle. Paatin eilen kavella kotiin yliopistolta. Lopputulos oli kaks tuntia kavelya ylos ja alas.Huomasin etta taa on kaytannollinen kaupunki, sairaala ja hautausmaa on kiinni toisissaan. Taalla ei myøskaan hirveesti aurailla jalkakaytavia ja Bergen johtaakin kaatumisonnettomuudet- euroopanrankingia.
Nyt aion menna metsastamaan opiskelijakorttia ja sen jalkeen taivutella jonkun kaveleen kanssani vuorelle. Vuonotkin on ihan hyvii tyyppeja, vaikka hekutan vaan vuoria! Seuraava plogautus on sitte vaikka oodi vuonoille.
Haj haj
Kuulin etta taalla on tosi huono ilmanlaatu, en ole onnistunut huomaamaan sita. Ehka se ilmenee kuudenkymmenen vuoden paasta keuhkojen vajaatoimintana. Yks tyttø Mexico Citysta oli niin liikuttunut Norjalaisesta ilmasta, ettei osannut ku hengitella. Vaikee sanoa.
Nyt solumme kokoonpano on taysi. Ruotsalinen taideopiskelija, joka on asunut samassa solussa 3,5 vuotta ja paistaa pannukakkuja pannulla ilman kahvaa, saapui eilen. Elin aloitti lukukauden tekemalla perinteisen tiistaipaivallisen 12 hengelle. Linssikeitto oli hyvaa, vaikka aiheuttikin yhden palohalyytyksen.
Solussa asumisessa on etuja, Espanjalainen koodari selitti -1 neliojuuren mulle ja saksalainen sosiologi naytti miten voin tanssi mun nimen, niinku Steiner-koulussa tehdaan (?).
Makisessa kaupungissa on haittansa, eksyminen kay kunnolle. Paatin eilen kavella kotiin yliopistolta. Lopputulos oli kaks tuntia kavelya ylos ja alas.Huomasin etta taa on kaytannollinen kaupunki, sairaala ja hautausmaa on kiinni toisissaan. Taalla ei myøskaan hirveesti aurailla jalkakaytavia ja Bergen johtaakin kaatumisonnettomuudet- euroopanrankingia.
Nyt aion menna metsastamaan opiskelijakorttia ja sen jalkeen taivutella jonkun kaveleen kanssani vuorelle. Vuonotkin on ihan hyvii tyyppeja, vaikka hekutan vaan vuoria! Seuraava plogautus on sitte vaikka oodi vuonoille.
Haj haj
tiistai 12. tammikuuta 2010
Sadekaupunki ja hiihtomiehet (kuvista vastaa ja kaiken kreditin saa Roman Michulitz) Norja on aika norjalainen maa. Perusruoka numero yks: makrilleja tomaattikastikkeessa. Ilma on hyvæ ja pisteita ei saa aan paalle, valitan. Aion kuten kaikki muutkin kirjoittaa plogia koska se kuuluu asiaaan, kun on vaihdossa.Niinkun tuore pulla ja kylma maito.
Lyhyt tillannekatsaus: paljon tuntureita. Kadut tayttyy suksista ja vaelluskengista. Parjailen skandinaaviskallani, mutta tunnen valilla itseni muumipeikoksi. Sunnuntain 10h tunturikavely osoitti, etta taalla oikeesti hiihdetaan ja juostaan lumessa ikaan, sukupuoleen tai hiustenvariin katsomatta. Suomalaiselle olo on kotoisa, hollantilaisille vaivaannuttava - turha moikkailu ei kuulu etikettiin.
Ihmiset on hauskoja, kaikki vaihtarit on yhta hukassa tai kartalla tai vaaralla kartalla. Tunnen itseni oikeaksi kosmopolitaksi asuastellessani solussa, jossa vallitsee hollantilaissaksaliasruotsalaisespanjalaistyyppinen kulttuurikombo. Asumme talossa, jossa on herkat palovaroittimet, nuhjuiset hissit ja 18. kerrosta.
Koulu alkaa tanaan, luvassa "dynamics of ocean,atmosphere and climate". Koulu on kiva, vaikkei vessaan (eika sen puoleen mihinkaan muuhunkaan koulutaloon) paasekkaan ilman opiskelijakorttia, jonka tulemisessa kestaa viikko. Seurapiirirakko on kehitteilla...
Kouluruoka on kallista, niinkun muukin ruoka. Alkoholi on viela kalliimpaa. Norjalaiset kanssa opiskelijat elaa grandiosan ja pussikeiton voimalla legendojen mukaan.
Huomiseksi suunnitteilla lumilautailusessio, jo vakiintuneella "to the mountains"-kamppikset kokoonpanolla. Vakaa tarkoitus myøs tutustua alkuperaisasutukseen ja imea kaikki "ut på tur"-ulkoilutietoa.Nyt norjalaista geofysiikkaa.
Takk og hei
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
