"Topp tur" viikinkien lastenlasten kanssa

Lumielämä on saanut aikaan ihanan väsymys euforian. Istun kalsareissa huoneessa ja kuuntelen musiikkia, pitäis kattoo huomisen laskareita.

Käytiin to laki-ihmisten ihme fancyfancy mut oikeesti lameou cocktailpartyissa. Lumielämä alkoi kun käpsyteltiin 8 hengen voimin 5km kello 2 yöllä opiskelijakylään. Tiet oli tyhjiä, ilta päättyi yhdeksään minipizzaan. Robert omistaa jonkun laittoman laser-kynän, jolla voi osotella tähtiä ja häikästä tähtimaalivahteja futiksen MM-kisoissa. Samutettiin valot keittiöstä ja "nautittiin"/nautittiin tulevan (jo saksalaisen) saksalais juristin LaZZershowsta.

Perjantai oli suksiurheilulle omistettu, norjalaistyyliin. Treffit Elin ja Elinan kanssa kabinin ala-asemalla kello 11. Tavattiin puol 12 kun harhailin ympäri sairaala-aluetta enkä oikeen ymmärtänyt norjankielisiä ohjepuheluita. Nyt tiedän missä on dermatologianosasto, henkilökunta pysäköinti ja lääkisläisten kirjakauppa.

Ei otettukkaan kabiinia. 634 m ylös Ulrikenille ja sitten sivakointia n. 5h ylös ja alas, suuntana Flöyen. Syötiin lounasta autiotuvan tuulensuojaisella sivulla, kuunneltiin Robbie Williamsia ja arvuteltiin minne ohi ajavat lentokoneet on menossa tai mistä ne otti matkustelijat kyytiin. Kuten kaikki jo tietää, en ole norjalainen. jyrkät alamäet ja super kapeat normisukset ei yhdisty telemarkkäännöksiin. Monen pyllähdyksen jälkeen, nippanappa ennen pimeää, päästiin Flöyenin kabiinille. Otettiin sukset olalle ja käveltiin alas kylään.

Väsy ja nälkä paino. Säntäsin silti kotiin suihkuun ja palasin Svalbardpizza iltaan, lähinnä pizzan ja ansaitun opiskelijahintaisen (15kr) afterski-oluen motivoimina. Iltama oli yleisenopiskelijabileilyn ja svalbard dia- ja infopläjäyksen sekoitus. Melkein kaikki Bergenin geofyysikot käy vaihdossa huippuvuorilla. Sain käsittämättömän huippuvuori-innostuksen. Kryosfääri-fiilistelyä.

Ilta loppu aikaisin, lumikenkien noudon jälkeen unimaailmoihin. Saksalainen Simon pyhitti iltansa kotiviinille, joten lumikengät mun alakerrasta sai lähteä mukaan mun ekalle "Top Turille".

Lähtö kello 8 Danmarksplass, Statoil. Siirin bussimissailu ja suunnistuserrorit myöhästytti meitä vähän. Autoajelun jälkeen 6 ihmistä kömpi lumelle Mjöllfjelletillä. 4 kertaa telemark, yks randonee heppuli (saksalainen alppiexpertti-geologi) ja sitten minä lumitassu. Lumilauta poikittain selässä, pajukossa, on hyvää esimakua sumopainijoiden suuhteesta oviin.Luonto oli makee, maisemat kohdillaan. Gaute, norjalainen viikinkipoika, ehti sanoa kerran :"I've got powder", mut ei se ihan niin menny. Lunta oli suuhteessa kiviin vaan ihan liian vähä. "Topp Tur":i muuttu lumilaudan sunnuntaiulkoilutukseks, kun tassutelin myös alas lumikengissä.

Päätettiin nukkua luonnonhelmassa. Rakenettiin suomalainen nuotio, norjalaisittain bål. Saksalaisvahvistus taiko auton perältä grillin, retkikeittimiä, vilttejä ja tuoleja ja pöydän kaiken muun JamieOlive-field equipmentin täydennykseksi. Ruoka oli ihanaa pataa, leivän ja kermaviilin kanssa. Jälkkäriks vaahtokarkkeja, kahvia ja norjalaisia nupotiolauluja. Meinas tulla kylmä ja sitte tanssittiin lämmitelytanssia ja urheiltiin metsästä lisää puita notskiin.

Nukuttiin taivasalla ja pelkäsin etten herää aamulla. 4 villapaitaa untuvatakki, untuvapussi,pipo ja 3 pöksyt tarjos hyvät unet ja säilyneet elintoiminnot. Eli, joka nukku mun kanssa ulkosalla, tosin herätti mut kirkumiseen. Vähän nukahtamisen jälkeen hiiri pomppi Elin naaman poikki.

Savunhajuisina ja palelevina herättiin uuteen aamuun. Keitettiin kahvit, mentiin autoon ja haettiin yks jääkiipeilijä juna-asemalta. Kaks duracellnorjalaista meni jääkiipeileen. Loput mentiin skibussiin - kohti Vossia.

Meillä oli kolmet lumivyörypiipparit ja 5 tyyppiä, niin jakauduttiin. Ingrid ja Elina halus harjotella rinteissä Telemark-manööverejä. Syötiin pullat ja sitten minä ja lumilätty, Gaute ja Eli lähdittiin vallottaan jotain "Toppia", tavoitteena saada jalat kiinni lautaan. Telemarkit kanto hangella, lumikengät meni läpi. 600m nousu - hankiryynäystä - sai pulssin koholle. Sähisin itseni sisulla, punasena,hikisenä pelkkä aluspaita enää jäljellä ylös. Sitten puhuttiin vähän Douglas Adamsista, juotiin kaakaota ja kateltiin muita hiihtäjiä kiven takana, huipulla. Sitten monot siteisiin ja alas. Joku oli unohtanut näkkileivän puuterin päälle ja välillä oltiin mahallan. Naureskeltiin toistemme tömähdyksille, kunnes ite sukellettiin taas.

Lumi tekee onnelliseks. 4h lumimässäilyä ja reisien kiusausta sai aikaan jumitusmaksimusta bussinodottelukahveilla. Vertailtiin voileipien päällisiä, kommentoitiin norjalaista afterskii verkkarihaalaria ja Eli otti meille pöydältä kotimatkalukemiset. Suunniteltiin lisää retkiä, vakavoiduin telemarkkien ja uuden repun hankkimisessa ja sain kutsun torsatiaamun vohveliaamiaselle. Viikinkien lastenlasten kielikin rupes tuntuun omammalta.

Päästiin kotiin ja tein mulle kuuluvan keittiön viikkosiivouksen. Lievää koulumietintää, liian mielenkiintoisia kursseja suhteessa mun tän hetkiseen ulkoilma-innostukseen. Tuun täältä kotiin varmaan anorakissa ja käpyjä hiuksissa tai jotain muuta ulkoiluhössötystä.

Palautin lumikengät ja söin puuroa. Suomeenkin pitäis saadaa keltasessa tuubissa makrillitöhnää.

Mua on luultu kerran islantilaisek ja nyt tiedän että "trenga" ei tarkoita samaa kuin "ha" vaan samaa kuin "behöva".

Nyt jotain unijuttua. Akuratt!