Påskeferia

Hei hattivatit!
Nyt on pääsiäisloma, mulla. Ilma on harmaa ja täällä on satanut noin kaks viikkoa. Siinä lähtötilanne.
Leikin nyt ruokabloggaajaa. Pääsiäisen topptur-mussutus alkaa huomenna, eli jos lähdet retkelle. Sotke: 150 grammaa sulaa voita,
vaaleeta siirappia joku deci,
7+ dl kaurahiutaleita,
vähäsen suolaa,
vaniljasokeria jos on ja kanelia jos maistuu
sitten rusinoita
ja banaania
ja taloussuklaata
Levitä möhnä paperitetulle pellille ja paista.
Uuni vois olla vaikka 200 asteinen (celsius) ja aikaa kuluu tunnin kolmannes. TADAA OMIA MYSLIPATUKOITA <3

seuravien kuvien tilanteissa voit nauttia omatekoisen kaurahiutale hazardin

Kiire & konservering av spinn

"Vilken smak du an tar får du alltid vanilj" - Raymond ja Maria juoksuttaa mua sateisessa Bergenissa. Vetta tulee, kurahousut on paivittaistarvike ja korvissa kuulee suhinaa, kun lumi sulaa. Norja on muuttunut elamaks. Olen huomannut itsestani ja muista pienia yksityiskohtia ja tørmannyt arvoituksiin.

Valilla on hirvea ikava kaikkea tuttua ja omaa kielta. Koitan opettaa naille ruotsia sillon, kun on skiklig vasy. Toisaalta on ihanaa kun taa muuttuu omemmaks. Olin viikonloppuna Elin kotona. Koti olo, pyyjamatassuttelua, lohta ja uunivihanneksia sunnuntai pæivalliseks. Herattiin seitsemalta laskeen matalapaineiden sateita ja sitten kiivettiin vuorelle lounaan jalkeen. Telemark-matikka camp. Tata lisaa. Laskuhumalan todella positiivinen kakasoismerkitys.

Kiire ei katoa vaikka tulis lanteen ja vaikka ruoka kallistuis ja oppis syømaan voileipiæ ja pitamaan voita lampimassa kaapissa (taa on sairautta ja elintarvikeoutoutta - norjalainenkeittiø). on niin paljon mielenkiintoista, mutta valilla on pakko nukkua.

Oli tentti . Tanssitiin niin etta oltiin ihan hikisia, mutta aika onnelisia. Leivottiin aamu kuudelta korvapuusteja. Elilla on Husky ja makin haluan. Koitan oppia lumesta yhta sun toista. Ollaan varovaisia. Taalla on kjempe høg lumivyøryvaara. Oon saanut uuden kaverin. Se on saksasta ja se rakastu jaatikoihin kun se oli kahdeksan. Sen opetti mua seuraamaan tuulta ja lunta. Tehtiin lumen kerrosanalyysi jonkun huipun paalla. Oli turvallinen olo, vaikkei lammon ja lumen yhdistymiseen varmaan kannattaiskaan luottaa. Lumivyørypiippari on vahan niinkun lumelaake.

Norjalainen geofysiikka saa naureskelemaan. On ihan greit menna juttelemaan ja kysymaan proffalta aina kun jumahtaa. Ja se sanoo etta taa on vaikeeta, eika tata voi muistaa. Koita vaan ymmartaa, kokoa palapeli palakerralaan ja pyørittele sita palloa.Boksin ulkopuolellakin on ajatusta. Istu alas, mieti, ajattele. Taa on haaste, mutta se tekee siita hienoa. Otin itseani niskasta kiinni, voitin kaikki ujoilut ja menin kysymaan miks se suihkuvirtaus on siina 30 leveysasteella. Sitten seisoin siella huoneessa ja pyørin, tukka meni sekaisin ja pøh.Tanssin nimi oli "demonstroi ilmaklønttia jonka piti sailyttaa "angular momentum" ".

Eilen mentiin mereen og de er ju litt fasinerande. 3metrin pintakerros merta sisaltaa yhtapaljon energiaa kun koko ilmakeha.

Nyt meen kotiin ja leivon leipaa.
Simbaliini

Rakastuttava topografia

perjantai-ilta-kooma. Olen rakastunut Bergeniin. Helsinki on saanut rivaalin minun-kaupunki-mittelöihin.

Totaalinen crash-bung-bang tapahtu eilen. Sovittiin Elin kanssa treffit keskivikkko aamuks "klokke åtte ved Ulriken banen? hvis vaeret er greit"! Täällä on satanut ja paistanut ja lunta tupsutellut noin puolentunnin vaihtosäteellä. Mutta keli oli kuin olikin kjempegreit kun keskiviikkoaamu raotti silmiään. Täydellinen tur-aamu. Saksalainen professori peru sen luennon torstaina, kun se luuli et on talviloma. Kukaan ei korjannut tulkintavirhettä. Meillä oli siis tehokasta seikkailuaikaa kello kahteentoista.

6.30 soinut herätyskello olis ollut himoittelevaa paiskata seinään. Jalat alle, kahvi tulelle - here we go, nice and slow. Åttish treffit Ulriken banan alapuolella, harhailin taas sairaala-alueella. Joku, aika aivokirurgin näkönen lääkäri, juoksi pihan poikki, pysähty, katso mun repussa roikkuvia telluja ja vinossa olevaa pipoa. Hymy nousi muuten päättäväisen stressin peitossa oleville kasvoille. "Tur på Ulriken?" suomalainen sekä kumastunut muumi-"jaa-a" ja sitten jo odotettavissa ollut kestosuosikki "God Tur" "hade bra".

Käveltiin Tellut, monot ja koulukirjat selässä 634metriin suolaveden yläpuolelle. Katseltiin kiviä, risuja ja muita suksien aiheuttamia jälkiä. Aurinko paistoi ja oltiin hyvin tyytyväisiä ettei oltu aamupalalla geostrofisentuulen eikä Ekman -spiraalin kanssa. Pilviä bongataan ulkona eikä sisällä, hölmöt!

Ylhäällä oltiin hikisiä mutta tyytyväisiä. Luennon alkuun 2h. Monot jalkaan ja varpaatat kiinni siteisiin. Ei sitä ehkä miksikään kunnianhimoiseksi laskukokemukseksi voi kutsua, mutta lumi oli osittain pehmeää, eikä kumpikaan juuttunut risukkoon kovin pitkiksi ajoiksi. Sukkelettiin metsän läpi polulle, monet oli aamulenkillä ylös ja kabiinnissakin oli jotain hattivatteja. Kun tuli portaat etenemisesteeksi pistettiin sukset repun sivustoille ja monot vaihtu takas tunturitossuihin. Ihmiset meni töihin, kuorma-autot tyhjensi maitoa kaupoihin ja päiväkodin lapset oli puettu keltasiin huomioliiveihin.Pienet tyttö-poika-parijonoille -päiväkotien pizzamauste. Asfaltti oli kuivaa, aurinko säteilytti hymykuoppia ja me käveltiin kohti koulua hikikerrastoissa.

Pienestä puisesta ovesta sisään Elille, kahvinkeitin päälle, repunpohjalta farkut kurahousujen paikalle. Kuppi kahvia ja ruskeaa justoa sämpylän kanssa. Jääkapin ovessa luki "Go confidentaly towards your dreams, live the life you've imagined - time will not wait". Hahaa, huvittavan hyvä hetki.

Bergen pisti parastaan ja auringossa käveltiin aika melkein ajoissa luennolle. Kello 1217 olin täydessä tohinassa tajuamassa mikä säde vesipisaralle on krittinen, että tulee valkosta hattaraa taivaalla. Ja tiivistysytimet ja ilmanpainepuntari. Illalla mentiin vielä suksien kanssa eriparituolit-kahvilaan, pelastettiin ehkä pieni osa mailmaa tai murunen itsejämme tai niitä muita. Cappuchino oli liian kallis, mutta pinnassa oli hieno kuvio ja maitovaahto ylähuulessa muistutti mua vielä kotonakin kukluneesta päivänpätkästä.Suksiaamu on vaan parempaa entä juustokakku ja katkaravut sänkyyn kannettuna, ainakin lähelle, yhdessä ja erikseen.

Miks vuorelle on niin hauska mennä? Naurattaa.pöhköilyä. isoja märkiä pusuja.

Tämä päivä olikin sitten vietettävä vähän kuivemassa seurassa. Koitin vyöryttää vektoreita kalloon ja hypyttää geopotentiaalia mun muistoihin. Tyttöjen perjantailuonas kello 12.30 oli ihana tauko. Oli mukava katsella norjalaisia.Aika monella on kumpparit, munkin Hait oli likeenteessä. Syötiin lohileivät ja puhuttiin sekä Eusta että kaksikielisyydestä. Sain ilmasen kahvin. Selvää säästöä.

Huomenna vähän brundt-väisälä-frekvennsiä ja ehkä lumilaudan ulkoilutusta. Ens viikon sade aiheuttaa valtavaa lumi-ahmimis-painetta. Lumilaudan pohja on vahattu ja ollan taas puheväleissä.

Maailma on siisti, mutta väsyttävä. Norja on kyllä oikea goodbad-valtio ja kaikki pojat on o'boy purkin kyljestä (okei okei, huijasin. anteekspanteeks)

Sekin on aika hullua, et jos tuulet menis eri tavalla meillä vois olla eri mittasia päiviä. Föönit täysille, 32h vrk, here we come. Lisää aikaa korttipelien pelaamiseen ja nousukarvojen liimailuun. Balanced flown etsintä jatkuu.

Sardiinit ja muutkin ojnevojnet kuittaa.
Pompin sun uniin, että niin, sanoi SiiRi

Ulkona aurinko, sisalla coriolis

Huomenta ihana pallo, blogipaivitysten aika ei ole ohi. Kevat ryømii kohti Norjan lansirannikkoa ja tukka takkuuntuu.
Elama on ollut aika normaalia viime aikoina, mutta paljon on tapahdellut. Aloitan tunnustuksella, olen totaali koukutuksessa ruskeaan juustoon. Perus parmesaanjuusto, munakoiso ja pahkinaøljy -ilmiø, ensiksi olen hyvin tuomitsevainen sitten, ajan paasta, taysin jumittunut, kiintynyt ja ylikuluttaja.
Ilma on mita ihanin. Buustaan mun meterologi egoa ja pidan saapaivakirjaa. Høyhenpilvet illalla uumoilee kaunista paivaa seuravaksi, etta niin.
Annukka kavi. Vietettiin taydellinen ladyclimb-paiva. Stoltzeklaiven. Bussikuski jatti meidat pysakille, joka oli lahes yhta kaukana maaranpaasta kuin meidan lahtopiste. Nahtiin pøllø ja yks hukassa ollut pakkashumaltunut tassutteleva myyra.Siiten se meni melkein mun lahkeesta sisaan. Vanhukset ohitti meita nousussa ja kun paastiin reppujen ja puolenvuoden emergency-muonituksen kanssa huipulle, sinne tuli tyyppi. Tyyppi oli reputon ja muutenkin ihan normi ulkovaatteis. Se oli tullu jotain vyøtaisille asti lunta, vaarallinen vuorenharja-reittia. Se oli ikuistettu iPhonelle ja se oli asfalttibisneksessæ. Koska taalla on tehty lumiennatys 40 vuoteen, se on ollut semityøtøn. Hæn oli onnekas,aikaa olla tuntureilla hengailemassa. Taskustaan hæn kaivoi kuivatut karpalot, otti kourallisen, tarjos kierroksen ja pisti tassua toisen eteen. No time for picnic, andiamo!
Seuraava norjalainen oli vanha papparainen ilman paitaa. Se huohotti auringonsateilla paallystetylla kivella. Paivaa aikasemmin oli kuulemma ollut liukassta. se oli kaatunut nelja kertaa yløstrulossa. se oli taalla taas. Kehu suomalaista makihyppya. Me todettiin etta " Keep up the good work in Vancouver". Katkeruuskerroin - olematon. Lumilautailu on hieno laji.

Kavin samalla nyppylalla myøs perjantaina ja viikonloppu oli omistetytu Telemarkeille. Leikittiin Teemun kanssa Telemark-koulua. Astu kaannokseen ja ilon kautta. Arsytysmomentteja oli. Reidet huusi. Hamppat harjataan tastedes kyykyssa aamunin seka illoin. Pehmeessa lumessa kylpeminen on aika tylsaa, jos se on ainut toiminta koko laskupaivana. Aurinko lammitti ja yritettiin jopa laskea pelkissa villapaidoissa. Markaa lampaanhiusta oli tiedossa, painovoima vaan vetaa peppua niin tiukasti hankeen. Isona musta tulee guru.

15 days of dynamikk on alkanut. Valitentti, josta pitaa paasta lapi. Olen aloittanut sielujentaiston Corioliksen kanssa. Mutta hei, arvatkaa mita, mun oma pyøra toi mut tanaan kouluun oppimaan. Jalleennakemista juhlittiin porkkanakakulla ja rommikolalla.

Nyt vahan norja-arkea. Simpadimpadaa.

Viikinki-sääntö

Sunnutai tunnelmissa. Laiskiasaika on päättymässä, maanantai lähestyy.
Myös vähän luukku numero 23 olotila - pyörää ja suksia ja aurinkolaseja ja toivonmukaan suklaata ja rukiista toastimateriaalia odotetaan laskeutuvaksi seuraavan yön aikana. Teemu, Annukka ja vihreä, sympaattisista autoista sympaattisin, TWINGO kruisailevat paraikaa öljyvaltion liikenneväylillä. Suunta kohti Bergeniä, tulkaa onnella.

Lupaava keväänalku on kohdannut vastoinkäymisiä. Ollan oltu pilvessä, josta tihkuu lunta, kohta kellonumpäri. Talk about latent condensation level, huh!

Perjantai ilta alkoi lupaavasti beer pongilla. Illan juomina toimi pääsääntöisesti jonkun vaatekaapissa käyneet kotioluet. Rahansäästö alkaa hiivalla ja sokerilla. Espanjalaisen Paloman, Sjorsin ja Romanin panimo Paloma Blanca oli vahvasti edustettu. Ensimmäinen vaihtarivaihtari- ilta. Hikikerrastot oli pesussa ja sisäkengät ulkona monoista. Opin mahtavan lisän juomapeliin, jota Oktoberfestilläkin taannoin pelattiin.
Viikinkisääntö on juomapelien uusi Aalto-maljakko - yksinkertainen, pohjoismaalainen ja visuaalisesti näyttävä. Opetan teille oman verbaliikkani rajoissa. Tarvitaan siis pelikortit ja jokaiseen korttiin kytkeytyy tehtävä. Monet tehtävät tähtäävä juomiseen.Okei nyt alkaa. Valitan korttiksi vaikka 8. Eli kun joku saa pata,hertta,ruutu tai se neljäs -kasin alkaa viikinkeily. Kortin nostanut laittaa sarvet päähän,kaks sormea otsallekkin käy. Hänen oikealla puolella oleva meloo vasemalle ( eli niin että mela ei ole viikingin ja melojan välissä), vasemalla puolella tönöttävä melois sitten oikealle. Muut on aaltoja jotka menee poispäin viikingistä. Ihminen jonka oikealta ja vasemmalta tulee aaltoja ( tehdään käsillä siis liplatus muuvia) tekee aaltoja ristiin.
Jos oot vielä mukana voit jatkaa, jos et, aloita alusta.
Nyt viikinki voi osoittaa vaikka etusormella jotain. Joku on uus viikinki ja koreografia muodostuu uudestaan, niin että saadaan kanootti uimaan oikein ja merivirrat asettumaan. Jos joku mokaa niin saa hörsästä vähän juomaa - nimi jo sanoo: juomapeli, oikeesti c'moon.

Yhteinen aamupala yläkerrassa. Sain taas Ikea kahvinkeittimeen aiheuttamaan sotkua. Lättyjä. Otettiin koulukirjat mukaan. StudySaturday. Yhdet norjan läksyt, aika paljon lakia ja vähän meterologia yhtälöitä. Vertailtiin vaikeita lauseita, erävoitto Copyright -lakikirjalle.

Juostiin vähän, yks norjalainen mummeli juoksi kovempaa. Neljän hengen illallisseurue nautti tortilloja. Sjors oli meidän kokki ja loukkantu vähän kun Roman söi niin paljo jätskiä jälkkäriks. Kevennettiin tunnelmaa puhumalla Hollannin romahtaneesta hallituksesta. Pitäiskö mun oikeesti tietää mikä on suomen perustuslain kohta numero yks? Hollannin on "you are not alloud to discriminate" (hollanniks). Onneks on google http://www.om.fi/74.htm.

Käytiin vähän pyörähtään kaupungissa. 50kr sisäänpääsyä ei mistään. Keski-eurooppalaiset sano että ne inhoo norjassa ulkoilua. Bileiden biletysarvo on yhtä epävarmaa kuin sää täälläpäin. Ihmiset kokee paineita kotoa tulevista "how is the erasmus partyparty-half-a-year going. Norjassa kaikki vaan istuu ja juttelee tuoppien yli - suomessa,erona norskeihin, ne vaan puhuu suomea. Viimeinen bussi kotiin, kaikki ei vielä luovuttanut. Näin mun norjalaisen kaverin, mr CAPS LOCKin. Se ei päässy sisään sen tietokoneelle, kun isot kirjaimet oli päällä. Sille oli tullu vähän raivo ja se oli pyytänyt apua. Tota nimeä ei saa oikeestaan oikeesti ees yhtään käyttää, CL saattaa suuttua ja olla tulematta jonnekin.

Kotona juotiin lämmintä maitoa ja aamulla opiskeltiin lisää. Puhuttiin muistakin asioista. Ihmeteltiin miks joku haluaa asua täällä ja ajaa Hummeria. Lähinnä sitä Hummerilla ajoa. Se oli pysäköity aika paljon vinoon toiseen ruutuun oikealla meidän ikkunan alle. Oli hauska pyöritellä Coriolis parametrejä, mutta kun sain laskettua geostrofisen tuulen nopeudeksi 107 km/h, mentiinkin kävelylle.

Yhdet vanhemmat hollannista on täällä. Ne on pari päivää myöhässä kun ne myöhästy koneesta. Liian myöhäinen lähtö kentällä, melkein pysähtyminen STOP merkin kohdalla ja siitä seurannut sakko. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Käytössämme oli yhden yön hotellihuone ja aamianen :)

Gåmodus kysymys on vielä vastaamaton. Lähetin mailia jollekin Tromssalaiselle joka halus omista gåmodussiteistä eroon. Sähköpostiin tuli tieto, että hän on takaisin toimistossa tiistaina.

Sunnutai siivous on tehty, pyykit pesty ja matikkaa vielä jäljellä. Paloma oli hakenut sangollisen multaa tai jotain orgaanista mutaa tai semmosta maa-ainesta jostain missä lunta ei ollut. "I looked like a dog i think". Istutettiin retiisejä ja basilikaa. Nyt aloitetaan kevät. Voi norjA.
_S

tarinapari ja ajanviettoehdote

Perjantainen kirjastotauko. Leikin karkkipaivaa, jugurttipahkinat olivat jokaisen øren arvoisia. Pahvipurkki on tyhja ja pieni økløtys, mutta miks lopettaa herkutellu, kun herkkuja yha on. Sitapaitsi paperipussiin voi laittaa lapasista revittya nøyhtaa.

Bergen hymyilee tanaan, aurinko ja paljas afaltti.Mutaa, ruohotupsuja ja pipovapaita Norskeja. Vahan myøs huijattu olo -taalla ei sada.

Tekis mieli heittaa lapaset katuojaan ja tarttua pultsaria hihasta ja kysaista tangoon. Taisin pistaa vahan veitsihaavaan -faktoria peliin - feisbuuk paivitysten perusteella pakkannen paukahtelee pohjoismaiden itaosissa. Anyway, keli on bueno ja Aurinko on parasta mielenterveydelle sitten kippuranauramisen.
Huokailen vahan. aion viettaa suksetonta viikonloppua. Blåtur jaa kokematta ja kaikki suksi-innostus ladataan maanantaina saapuviin Espoolaisperheen ex-suksiin. Phat Luv - nimi on enne ja muut latinalaiset hienoudet.

Yks hieno suksitarina jaettavaksi. Eilen menin suksikauppaan .poinks poinks telemarkhyllylle. Suunnitelma oli kokeilla hyva kenka ja løytaa se jonkun hylkaamana osta-myy palstalta. Haukkana sain apua ja muuminorjaks avauduin monotarpeesta. Sitten se juippi kanteli laatikoita ja selitti ja kyseli. Joka neljas kysymys meni ohi, mutta koitin hymyilla. Sitten se kysy mun suksita ja sitten ma kerroin. Sen mielesta mun sukset oli just hienot ja oivat ja maukkaat. Asiakastyytyvaisyydenperusteet oli luettu edes ja takaisin ja edestakaisin.

Seuraava aihe, siteet: sanoin ettei mulla viela ole ja topptur ja rottefella. Sitten se selitti pitkat patkat. Koska se poika oli aika mukava, en halunnut lopettaa keskustelua, niin kysyin sen mielipidetta "Gåmoduksesta". Eli siteen ominaisuudesta, jossa jalkaan saa sikkena liikkuvuutta kun taapertaa rinnetta yløspain. Ja sitten se tapahtu- *KABOOM* - pojan silmat rupes kiilumaan ja suu vaahtoamaan. Gåmodus ja seitsemastaivas. Kuolen huomenna ja petyn katkerasti ja kukaan ei ikina tee mulle evasleipia yllatykseks, jos en hanki gåmodusta. Gåmodus on norjan Eldorado ja suurin energiansaastømetodi, hauskannakoisen telemarkentusiastin mukaan, mene ja tieda.
Olis tehnyt mieli sanoa etta BREATH, it's not ALL about telemark. Tosielaman pyørteissa sanoin:" ahaa, så lurt, eg må tenke på det". Mulle jai semmonen olo, kun hipsin pois sielta kaupasta, etta se poika jai pakkailemaan monoja hokien, hiljaa itsekseen, "gåmodus o gåmodus".

Toinen hienompi edellista tarina. Torstai-aamu. Sjors ja Siiri nauttii aamupalaa. Kun vetelen viimisia jugurttitøhnia naamariin , Sjors vasta valitsee aamumusiikkeja. Hollantilanen on fiksoitunut puuroon, "poridge" ( vaikka yks amerikan yhdysvaltalainen tytsy sano, etta satuhahmot mussuttaa "poridgea" ja oikeet tyypit syø "oatmealea", sanavarstoerrori, hænellæ luulen) on kuulemma tarkein sana minka norja-aika on tuonut sanavarastoon. Suomalaistyylinen kaurapuuro on nykyaan hollantilaistakin perushengissapidinta. Yksi ongelma kuitenkin on puuron lampotila. Sjors on kylla oikeesti kylla myøs hidas syømaan, en huijaa. Kun puoli litraa maitoa ei riittanyt jaahdyttamaan harmaata limaa ja oltiin jo katasrofaalisen myøhassa, totesin vaan, etta laitan nyt tossut jalkaan ja menen. Hissin luona, kohtaamme taas. Posliininen puurokippo kadessa lusikka toisessa reppu olalla. Take-away kaurapuuro. Hissi on ihan taynna. Katseet hakeutuu eloveenaan. Kaurapuuro jaahtyy syøtavaksi. Puolessa valissa pihaa puuro astia on ihan tyhja ja Sjors rupeaa juoksemaan vimmatusti. En oikeen ymmarra. Hollantilainen hyøkkaa postilaatikkorakennukseen, pienen pieni kirjelaatikko auki ja aamiaskippo ja lusikka postiluukkuun. Niks naks lukko kiinni ja aamiastoiminta on poissa silmista ja poissa mielesta. Taydellista tehokkuusajattelua, I'm lovin it!

Eilen myøs kokeiltu ja hyvaksi todettu ajanviettoformaatti: "after library"-beer. Helppo tapa paasta muistelemasta juuri opittuja mustankappaleen ominaisuuksia. Kello seitseman nolla komle ulos matikanlaitoksen arkistohyllyjen valista. Kello seitseman yksitoista: kallis, mtta maukas, pingviineinkoristeltu tuopinpoikanen pøydalla Blackgammonnin (tai mika se on se peli missa kaikki nappulat pitaa saada yhteen nurkkaan ja sitte ulos ja on kaks noppaa ja yksinaiset saa popsia) kanssa. Nopat tuotti paanvaivaa. Pubi, jossa on noin 20 lautapelia, mutta joissa vain kahdessa on noppa. Totaalinen note to pubinpitajat -MOMENT. Sitapaitsi ja aivan oikeesti, toinen niista nopista oli sellanen et siina oli kaks ykkøsta ja yhtamonta kakkosta ja sama lukumaara kolmosia. Vaaleanpunainen yliviivauskyna pelasti illan.

Blackgamon vaihtu shakkiin , mika vaihtu paikallisten kanssa sohvalle katsomaan ampumahiihtoa. Todettiin etta Suomi ja Austraalia, talviurheilun Harry Potter ja muut hyvikset, ovat samassa mitallisaldossa. Ojnevojne. Åsmund oli sita mielta etta Dan Brown on ihan tyhma.Mietittiin voisko keittiøssa pitaa akvaariota ja hyødyntaa fisuja vaikka kaakojauheen ja maidon sekoittamisessa. Biohajoava blenderi. Agresiivisia kultakaloja peraankuulutetaan. Sain ylipuhuttua kaikki katsomaan Junon. Pitka kirjastopaiva.

On hauska huomata miten maailmaa voi katsoa monella tavalla. Syksylla spottailin rajakustannuksia kaupanhyllyilla. Eilen aamulla koitin bondata konvektion kanssa, kun tepsuttelin kouluun. Meterologia lasit alkaa ujuttautua aivojen kautta verkkokalvoille. Watch out Pekka Pouta.

Yks juttu mika pitaa mainita on ruskea juusto. Norjalaisinta norjuutta norjassa. Maistuu suolaiselta kinuskilta. Kaikki syø sita kokoajan.Jos ne ei syø sita, niin ne hehkuttaa sita. Norjassakaan aidit ei anna puhua ruoka suussa. End of story.

Simpula og Bergen

lauseet ilman loppuja

17 minuuttia aikaa, kirjoittaa blogia päästä eroon juoksupöksyistä ja kömpiä suihkun kautta villahuosuihin ja illallispöytään.

Asiat voi muuttua nopeasti, varsinkin mieli. Hidas aamu, harmaa Bergen. Ei mitään ihmeellistä. Päivän ainut luento käsitteli suomalaisen meterologin kehittelemä teoriaa, siitä miks venepoiju pomppaa takas pintaa, jos sen päälle istuu tai muuten vaan tunkee veden alle. Maailman siisteys oli kadonnut. Selkälihakset jumitti.

Istuin tietokone luokassa. Luin HS.fistä miten olla läsnäoleva. Avasin sivuja, joista olis ollut hieno lukea ja oppia. Käytin Google scholaaria, mutta kun artikelin nimeen tuli typo luovutin. Istuin näyttöpäätteen edessä ja hoin tämä on siistiä, mielenkiintosta, mun juttu, jee jee. Ei auttanut.

Menin luku saliin, söin kaikki eväät vaikkei ollut nälkä. Avasin kirjat. Lauseiden loput jäi usein rekisteröimättä. Join paljon vettä. Päätin mennä kotiin lukemaan.

Kävelin puolet matkasta, koska en jaksanut mennä bussiin. Kauppareissu - huomasin seisovani kananmunahyllyn edessä leivinjauhepussin ja kahden hillopurkin kanssa miettien miten sukkahuosut voi olla niksipirkan yleisin raaka-aine. Aikamoista jumitusta. Söin muutaman päärynän ja kuvittelin perheriitoja kalustekaupan näyteikkunaan.

Kotona, kahvinkeitto. Mutteripannun ihana korina kuulosti lähinnä limaklöntiltä jonkun karvaisessa kurkussa. Ei yhtään meterologia ahaa-elämystä. Kaikki sumokatkarapu-powerit oli hukassa, pahasti.

Päivän ainut sovittu kellonlyömä. Puol seiskan lenkkikerho. Kun tunkee reisiään trikoisiin ja pinnittää hiuksia "tytöt jotka juoksee lujaa, hymy huulilla, panta päässä"-asentoon alkoi jo helpottaa. Saksalainen joukkueenjohtaja oli käärinyt punamustat adidakset capri pituuteen ja somistanut mahansa hejastava poliisivyöllä. Pyjamahousuinen tuleva juristi katso mua vähän aikaa, nosti käden suorana oman rintansa tasoon. " Do a little limbo, it makes you always laugh", ihanaa asua solussa. (En uskonut kirjottavani tota lausetta - mutta siinä se on, bittimössöä google-sukupolvelle).

Juostiin tunti - ylös alas, kovaa hiljaa, umpikuja, polku, luistinrata ja moottoritien reuna. Dr "running" phil. Joskus on vaan hyvä vähän terapia juosta. Yhteisanalyysi tilanteesta on monesti hedelmällisempi ratkaisu, entä yksin nautittu ajatuspuuro.Kun tultiin takas, ostettiin maitoa. Ikkunamaitoa ja parasta ennen päiväysten sekoittelua. Pienet jutut voi olla isoja. Ja aina ei oo helppoa olla tosi tehokas ja ilonen ja motivoitunut ja inspiroitunut, vaikka onkin hyvinvoiva terve nuori ihminen ja Norjassa.

Meri on taas ihan kiva ja huomenna on uus päivä oppia virtuaali lämpötila.

kahden laskun päivä ja sunnuntai

Okeimoi vaan kaikki, ihanaa että olette päässeet tänne internetin ihmeellisen vaikutuspiiriin. Niin timanttista.

Norjassa ollaan vielä. The Kinks -This time tomorrow soi spotifyn kautta, makuupussi haisee savulta. Tuntuu vähän tylsältä taas pyöritellä tätä blogihöpötystä lumen, vuorien ja telemarkkien ympärillä. Niin on kuitenkin käynyt, ulkoilua Kvamskogenin alueella.

Launatai aamu oli kamala. Älä ikinä pakkaa rinkkaa vasta aamulla ja herää puoltuntia liian myöhään. Perjantai illan "lumivyörypiipparinmetsästys" - ahdistus sai mut syömään kaikki loput suomalaiset suklaat.Suklaaähky-painajaiset siivitti mut aamupaniikkiin. Gaute ylipuhu bussikuskin odattamaan puoltoistaminuuttia. Siiri, sauvat, sukset, päiväreppu ja rinkka juoksee Bergenin bussiasemalla 7.31 kaiken mitä reisistä irtoaa, lähinnä Siirin reisistä.

Tunnin powernapp bussissa ja kaikki mukavustuu. Nousukarvat suksiin, heti kun telttailurihkama on piilotettu jonkun norjalaisen mökkeilijän ojaan. Rinkan raincover otti ensikertaa kontaktia rinkan pintaan sekä raikkaaseen talvi-ilmaan. Sitten alkoi aurinkoloma. Liian kapeat nousukarvat, sukset ilman nousupaloja ja aika korkeat muovimonot. Ylöspäin menevät metrit eivät olleet ilmaisia. Päästiin Byfjelletin huipulle, viime sunnuntain kiipeämätön huippu on nyt saavutettu.

Koko norjan fjellski papat oli lähtenyt moikkaamaan aurinkoa. Vaihdettiin monet "good tur" " likeså, ha det bra". Tuulensuojassa kiven takana.Fiilisteltiin lämmittävää valoa ja grillattiin nassujamme. Bikinit olis ollut paikallaan. Puhuttiin matkustelusta, todettiin että on ehkä helpompi löytää itsenä tiistai aamuna myslin seasta kuin Aasiasta. Aurinkolaisit olis antanut päivälle kunniamaininnan. Lounaaksi vähän voileipiä ja kiistelyä pussikaakaon annostelusta.

Alas meno oli rankkusasteelta samaa kuin ylöstulo. Telemarkit ja vuorenharja ja pieni jännitys johti moneen lumikuoppaan. Kyllä sinne kuruun tuli varmaan muutama hyväksyttäväkin kyykkäys. Hampaita kiristellen, pakko myöntää, ottetuna katsoo vierestä kun viikinkikansa vetelee vihellelen ohi, pieniä hyppyjä ja lallattelua. Äh mitä vuorenpeikkoja. Sitten oltiinkin jo alhaalla. Kurussa papat istu aurinkoseinustalla sukset pystyssä, koirat vieressä ja veteli voileipiä. Tunturitunnelmaa. Alpit ilman kasarihumppaa ja tortelliineja.

Niin paljon vaatteita pois kun on soveliasta ja suotavaa. Nousukarvojen repimistä, liimailua ja kohti uutta laskua, siis nousua. Sitten se tapahtu. Ymmärsin karvakävelyn ytimen. Päättäväinen "tumps" joka askelleella pitää turhat taaksepäin liukumiset poissa. Puhuttiin lumivyöryistä, lähinnä oltiin hiljaa ja hikoiltiin vastamäkeen. Ylhäällä oli jo alaspäin suuntaileva aurinko ja kivi, jonka takana oli hienoa todeta, että normaali Jaska Jokunen saa syödä nelkyt suklaakeksiä päivässä. Nelkyt suklaakeksiä vai kaks levyä suklaata? Syötiin noin 12 suklaakeksiä ja rivejä suklaata. Gaute söi melkein kaikki keksit, osa oli murtunut.

Päivän toinen lasku. Lopun metsä ja kaikki muutkin risut oli huonoa aikaa. Jokaisen pikku hyppäyksen jälkeen telemarkit oli ylämäkeen ja muut osat jossain oudossa väännelmässä, 2/3-kertaa vaivaiskoivussa. Kun ne idut ja muut orgaaniset kasvustot viimein päättyi, oli viimeisten liimailusessioiden aika. Nousukarvat ja kohti sivilisaatiota.

Daniel, saksan eräkokki numero yksi, tuli puol tuntia sen jälkeen kun oltiin alettu seistä bussipysäkillä. Ohi ajaneet bussit oli huokuttelevia, untuva takki oli olemisen valopilkku. Valkoisen auton saapuminen, kaikki autoon ja etsimään erämaata makuuhuoneeksi. Löyty, auto jäi bussipysäkille, rämmittiin hankeen ja ruvettiin kaivamaan ja hakkaamaan puita ja niiden oksia. Otsalamput hehku pimeässä, päätettiin ratkaista tuli-kysymys hakemalla StatOilista metsää säkissä. StatOilin piha - 5 minuuttia myöhässä afterski-oluen ostoon. Alkoholiton olut ja jäätävä tuuli vastasi pre-illallis ohjelmasta. Päiväliseks oli valtava klöntti lihaan ja folioon käärittyjä vihanneksia, ketsuppia ja leipää - nälkä valmistautui jo nauttimaan pelkkää Heinzia. Lihaklöntti makkaratikun nokassa ei ole pikaruokaa. Ikea viltistä, purukahvien, jääkylmän viinin, parin "laiton sauna sveitsissä" -tarinan, lumen sulattelun ja hampaiden pesua tähtien alla täristen - kokemuksen jälkeen untuvatakin kanssa untuvapussiin.

Aamulla ylös, kaikki raajat tallella, kamat kasaan ja jäätynyt omena aamupalaks. Yks Ipodi oli lähellä pakkasmyrkytystä. Lievää kommentointia toisten kuorsailusta. Kukaan ei ollut oikeen aamu ja kylmä -ihmisiä. Muovimonojen aamukohme sai ihmiset pomppimaan.

Roman ja Sjors tuli viettämään hiihtopäivää Eikedalenin. Telemarkit ja minä mentiin mukaan ulkoilemaan hissividakkoon. Sunnuntai on hieno päivä hioa käännöstä.
Hollantisaksasuomi harjottelua rinteessä, tunnelma muuttui napsauksessa. Sjors ei halunnut laskea jyrkkää rinnettä, kyyneleet silmissä ja elämä verkkokalvolla vilistäen oli hollantilaiselle liikaa. Roman ja lumilautailuneitsyys. Kipeä häntäluu, luonnollisesti. Otettiin tyhmiä valokuvia ja jäätiin ankkurihissistä pois noin kuudellatoista täysin erillaisella tavalla. Oli ihanan turisti olo ja norjalaislasten perässä roikkuvat ja hikoilevat norjaisät loi mahtavan "hei me lasketaan"-tunnelman
Kotimatka meni auton takapenkillä kuunnellen norjalaissaksalaista kartanlukuväittelyä. Gauten ja Danielin jääkiipeily oli floppi, enempää en tiedä. Oli jotain tärinää ja sitte nirskunaa oli kuulunut ja hakku ja ote ja ojnevojne. Muutaman kivi-sakset-paperi ottelun jälkeen Daniel kuitenkin vastoin ennokko-odotuksia suostui kun suostuikin odottamaan suomalaista telemarkaloittelijaa hissilipun voimassaolon pättymiseen. En käyttänyt vessanpönttöä ässänä hihassa (... voittaakseni kivisaksetpaperia, siis)

Romanin sisko on täällä ja siten myös Romanin äidin saksalaisessa kodissa tehdyt perunalätyt. Lufthansalla lentänyt kotiruoka oli hieno tapa tappaa nälkä. Ruisleipää, omenahilloa ja perunapihvejä päivälliseks. Jälkiruuaks nutellaa ja lettuja. Oon syönyt varmaan normaalin ihmisen lettu-ja-vohveli-ja-pannukakku- vuosittaisen suosituksen noin kuukaudessa. Muutama väsynyt vitsi ja pari kielimmuria keskustelussa. Koitettiin keksiä turisti-siskolle huominen päiväohjelma.

Tämä takkutukka on nyt aika tattista vaan. Go vuoret.

fjellpulkka

Vähän kirjaimista muodostuvaa tiedonvälitystä. Norjaa norjasta. Olen pääsemässä taas SiiriSiiri-moodin.
Tästä tiedän: 1) Outoilen keittiössä ( rusinaporkkanaruislese-leipä sai hollantilaiskummastelua osakseen, raaka kananmuna punajuurimunakoisowokissa ei herättänyt ympäristössä gastronomista hurraata), 2) Innostuin geostrofia laskareista, puol 6 joku kysy, että eikö ois aika mennä kotiin syömään päivällistä? Keskittyminen on palannut, tai ainakin kävi torstaina pikavisiitillä. Oli hauska hengaa sen kanssa hetkonen. 3) On perjantai ja leivon villahousuissa ja selostan Hollanti-Saksa beerpong- maataistoa. Jokainen nautittu alkoholiannos vaatii tanssin. Saksalainen robotti ja legendaarikseksi jo alle viikossa muuntunut "the knee bend" ovat jo pyörineet keittiössämme.Perjantain oleminenpelkästään- toimintasuunnitelma päästää mut pelaamaan taas omassa normaalisarjassani.

Tänään oli Chill ulkoilua. Aamulla vähän Supernaivia, Hesarin verkkolehteä ja ansaittua hitautta. Torstain pienet matemaattiset ahaa:t antoi toivoa myös akateemiselle kehittymiselle norjassa.

Muilta osin mun akateeminen viikko ei ole ollut fanfaarien riemuääniä eikä mahtavia juhlakavalkaadeja. Olin nukkunut pommiin, menin kouluun, avaan koneen, teen oikeesti jotain koulujuttua, samalla vaan vähän avaan facebookkia. Samaan aikaan toisaalla. Luento, jolta olen poissa koska olen niin myöhässä, keskeytyy. Huippujokuyliarvoprofessori tarvitsee kopiokoneelta jotain. Tietokoneluokassa Siiri ja Facebook ja Professori ja tunnistus. Ei ollut mitenkään kypsä, aikuinen taikka noheva olo.
Sama professori, seuraava päivä. Siirin avain on ihan mutkikas ja vaatii vaihtoa. Ainut tapa on saada suora avainon sinä aikana, kun tarjolla olisi opetusta fysikaalisessa klimatologiassa. Olen jo aamulla höpötänyt sille proffalle jotain merivirtamössöä. Koputan oveen ja rupeen, varmaan aika punastuneena, selvittämään avainta ja etten pääse ja sitä ja tätä. Professori rupee vaan nauraan, katsoo mua hetken ja sanoo "relax, you are in the university you can do as you like" "good luck with your key". Totaalinen Siiri ja Isomaailma-tilanne, kysymys tais olla nauraakko itselle vai itsensä kanssa.

Pulkkailtiin ja kivuttiin kolme tunturia. Sitä tottuu aika helposti siihen, että on etu-oikeutettu mäkiin. Ulkona nautittu lounas (leipää ja niin paljon leipää) ja aurinko todisti, että sisällä olo olisi ollut vääryys sen kaikissa taivutettavissa muodoissa. Flöyen oli totaalisesti parasta pulkkailua, vaikka liukurin kanssa olo oli välillä sama niinkun ajelis carting-autolla oikeiden automobiilien liikenteeessä. Gauten ja Åsmundin vihreä kissakelkka, jossa oli jarrut jumahtanut permanentisti päälle aiheutti vaaratilanteita, jäätöyssyt murskautti häntäluita. Koko matkan ylös näkyi rikkinäisiä pulkkia ja muovipaloja, olis voinut vaikka koota oman laskuvälineen menomatkalla. Jeesus-teippi ja Erikeeper kunnian. Eritysmaininta myös purukumille. Totaalinen killeri-mäki. Muistikirjaan kirjotan: Ei junaa ja tosijyrkkää käännöstä, jos ei halua kaatua, nauraa, kastua tai saada vatsalihastuntemuksia. Vielä alhaalla Jackie oli ihan intopiukkana laskusysteemeistä. Minkäs teet, Hollanti on pannukakkumaa täysin ilman nostatusta. Kun häntäluut tuntui enemmän kun oli siedettävää, oli aika lähteä kotiin. Bussissa Jackiella oli vaikeuksia istua.

Keskiviikkona oli taas vaffletorsdag. Olen myös leiponut. Tällä hetkellä kerroksemme asukkaat paukuttaa kattiloita, minä tungen näppäilyjen välissä untuvatakkia pussiinsa. Ensi yö ulkoilmaa, ensiks vähän vuoreilua. Lumilauta saa jäädä naarmuineen kotiin. Eli hiihtää maratonia (ojnevojne mitä hiihtomääriä, tuskin terveellistä joskin lumi-iloa), joten fjellskit ja nousukarvat voi tulla kanssani 7.30 bussiin la-aamuna. Bussiaamupala it will be.

Nyt roinat purkkiin ja unitoimintaa. Paistoin tuoreen leivän. Koitan myös hoitaa mun oikeeta elämää tän kaiken permanent hiihtoloman ohella. Vuokranmaksua ja kirjaston kirjojen takaisinluovuttelua.

Huomenna aion katsella pilviä ja lumihiutaleita - en tahdo alkaa suorittaan ulkoilua, niin etten muistakkaaan tajuta miten hienoa on et tää systeemi on 23 astetta kallellaan.

Nyt on lunta ja aurinkoa että tänne vaan taapertajat!

Huomioita

yksi norjakuva

Fazerin tummasuklaa, nam nam nam nam. Freija ja muut norjalaiset kaakaotuotteet on valovuosien päässä.
Tänään on ollut aurinkoista. Lämmittävää valoa ja lähes aistittava kevättuoksu. Paljas asvaltti saa aikaan pyöräilyhimon ja tulee mielitekoja leikkiä muovisilla poneilla mudassa. Kävin juoksemassa. Jalat ei vaan vertynyt. Tein lennossa vaihdon "soundtack of my life"-kävelyyn. Valkoiset korvanapit ja minä arvioitiin norjalaisia upper middle class -puutarhoja kiemurtelevilla rinneteillä puolentoistatunnin verran. Tavattiin lintukoira, joka toimi kuin helmi. Omistaja oli ylpeä ja sillä oli hejastava takki.

Lukutunteja kertyi nihkeästi. Retkeily himo ei ota laantuakseen. Skolemodulus on vaikea löytää, jos on paljon ulkona. Kärsin vähän sisäisistä äänistä - miten jäätävä hiihtohimo ja retkeilyvimma kontribuuttaa maailmanpelastamiseen? Ilmakehäkirja on auki ja kalkylaattori on käyttövalmis. Ääh pääh.

Päivän ihana juttu: Kake-lista. Norjakolleegat on jakanut jokaiselle yhden viikon. Viikon valittu leipoo jotain hyvää ja maukasta. Maanantaisin siis lounaaseen kuuluu jälkkäri. Algotin suklaamuffinsit toi hyvän lisän leipälounaaseen. Kakelista vois olla hyvä tuontituote täältä Suomeen.

Tää on nyt aika arkista arkea. Tässä muutama valokuva:

Cuulia pönötystä


saksalaisen pizzan vaivailu


ultimaattinen lauantaiaamu

Mul on väsyneet jalat

Villahousut jalassa, eka fazerin sininen korkattu ja totaalista uupumusta - Siirin perusnorja now a days. Perjantaista sunnuntaihin tehokasta laatuaikaa. Huomioita lumesta ja päivä ilman ulkoilua (launantai oli, ei valetta).

Ensiksi aloitan avautumalla torstaista: oh man, keskieurooppalaiset, ei terve ja huhhuh yhdessä tehosekoittimeen todellakin. The Northern lights hype. Skypetys keskeytyi to iltana noin kello 20.00. Kolme saksalaista koputti oveen, huusi ja höpötti. "Tell us all about the northern lights, where are they". Sateliittitutka (tai joku) oli näyttänyt että tänään on revontulinen yö myös latitudilla 60 tai jotain missä me seikkaillaan. Koitin sanoa jotain siitä et riittä et on pimeää ja kirkasta niin ne näkyy jos on näkyäkseen. Suunniteltiin teetä termariin ja suklaakeksejä. Ihmisiä kasaantu pihalle kameroineen. Suurta kansanjuhlan tuntua. Itse jäin sisälle kuivuvien pyykkien kanssa, kukaan meidän kerroksesta ei nähnyt the valoilmiötä.

Seuraavaksi käsittelyyn perjantai ( tekstini on oodi kronologiselle järjestykselle.).
Aamun aloitus tellujen kanssa juna-asemalla. Ostin juna-ja hissilippu kombon - 65e sijoitus käännökseen kantaapäät ilmassa. Elin puhelin oli mäsä, odotin jännityneenä, tuleeko tyttö. Herätyskellotta herääminen oli kuin olikin toiminut. Ilma oli hyvä, Bavallenin rinteet aloittelijaystävällisiä. Oikea käännös on jo aikas oikeanlainen vasen tarvitsee yhä harjoitustunteja paljonpaljon. Saatiin kehuja ruotsalaiselta telluilu lehtorilta. Skandipojan kehujen motiivi tosin jäi hämäränpeittoon, ikiajoiksi. Todettiin että "skryt" kuin "skryt" on silti kjempegreit.

Perjantaina aukes myös Bergenin opiskelijoiden the juhla-hulabaloo-lukaali, "Akademiska Kvarteret". Jono oli pitkä ja saatiin seuraa vohveliaamupalailojoista. Ei jaksettu jonottaakkaan. Etsitiin the juhlia pilkkuun asti. Sjorsilla teki mieli tanssia. Päädyttiin Norjalaisiin jälkijuhliin, pizzaa ja youtube videoita. VILMA, arvaa mitä.. Nää ihme turskanpyytäjät EI tiedä kuka Lasse Gjertsen on. Olin hajalla, tästä tiedosta. Luettiin lumivyörykirjaa ja käveltiin kotiin. Seurattiin raiteita, oikipolku joka oli hitain ikinä. Puol seitsemän perinteinen pasta con jotainrandomia tai eimitään tarjottiin aldentena suomihollanti mausteilla meidän keittiössä.

Sitten onkin jo lauantai tai olihan se jo jonkin aikaa aikasemminkin. Paistoin kaikille lettuja. Nutellaa, omenahilloa, kermaviiliä, mansikoita ja liikaa kahvia. Jackie luki asterixia norjaks. Kuunneltiin lällymusiikkia ja yhteisfiilisteltiin eimitään ja kaikkea. Robert tarinoi meneen illan lasershowsta, joka pisti norjalaistyttöjen sukat rullaamaan. Eipäilys leijui ilmassa pikanttina mausteena.

Sitten siivosin, menin monta kertaa alas pyykkitupaan, olin pyjamassa, vaihdoin huonekalujen järjestystä ja katsoin melkein kokonaisen elokuvan. Sunnuntain toppturin valmistelut vaati lumivyörypiiparin, lumilapion, lumikenkien ja sondin metsästystä. 11 kerrosta alapuolella asuu Simon, sillä oli kaikki ja topp tur haluton olo. Mun onni.

Nyt seuraa oudoin pizza tarina. Illaliseks pizzaa, tietty. Robert kerroksemme pizza maasteri halus, että vaivaan taikinan. Näin tapahtuu saksalainen pizza: kulho ja paaaljon jauhoja, puol pussia kuivahiivaa. Sitten keittiön hana tulikuumalle ja ei muutakun jauhokippo alle. Sitten kädet töhnään ja vaivaamaan. Olin kysymysmerkki ja hiljainen huutomerkki vuorominuutein. Pizza oli maukasta ja sen pintaa koristutti kananmuna.

Bussit meni huonosti, sunnuntai on sunnutai myös täällä skandinaavian villissä lännessä. Istuin 6.40 alkaen lumilaudan kanssa bussiasemalla. Koitin ratkaista paikallislehden aivopähkinää, ei kuoriutunut. 7.30 bussin ja kohti Kvamskogenia. Jäätiin pois, piilotettiin mun kakkoskengät metsään ja lähdettiin kävelemään. Tais olla mun lumilaudan viimeinen topp tur:i. Kuka keksi laittaa jalat kiinni samaan lautaan? no laughing matter. Lumi oli puuteria, aurinko oli kuuma ja t-paita oli oiva kiipeilyvaate. Uudessa repussa lauta matkusti mukavasti. Silmät väsy, tyhmää jättää aurinkolasit töölöön möllöttään.

Päästiin ylös, väsy oli. Jalat oli muusia. Aikaa oli kulunut. Kylmä vesi oli loppu. Ylös tuli myös jotain muita telluilijoita. Otettiin kuvia niistä ja ne meistä. Sen perus telemak-Olen Kameran tsuumi oli aika outo. Laskettiin alas, ylhäällä kiviä,ojnevojne sitä kirskunaa. Jumahdin, kahlasin ja kylvin hangessa. Snowboard never no more. Viimeinen pätkä. Sain ehdotuksen kiivetä vielä yhdelle tunturille, niin olis lyhyempi matka bussille. Idea skipattiin.

Lumi oli makeampaa kuin mansikka, pehmeää kuin lambi ja vauvanpylly potenssin yhdessä ja erikseen. Mutta jalat oli väsymuhenosta. Pikku dropit päätty pannutukseen ja käännökset hipo risukkoja. Tultiin hiihtoladulle, norjalaiset vanhukset naureskeli. Miks sä toit ton lätykän tänne ja hahhah aika sisukas tyttö, taidat nauttia kävelysta..not funny. Juotiin kaakaota, puhuttiin koirista ja mökkien sijoittelusta varjoisiin spotteihin.

Päästiin alas. Kaks totaalinoloa väsymys kaatumista lopussa, aikamoinen antikliimaksi uida loivassa alamäessä lumikuorutettuna kaikki raajat erisuuntiin osoittaen. Saldo 8h kävelyä, 16km ja 1200m - sunnuntaikävelyä på norsk.

Bussin odottelua, nautin untuvatakista, liftattiin, punnerrettiin ja naurettiin tyhmille autoille. Arvaa mikä eläin - pantomiimi oli yleisön suosikki. 1,5 tuntia bussissa. Ikkunoista verkkokalvojen kautta aivoihin -laskeva aurinko, vuonoja ja niiden vettä. Rannoilla lumihuippuja. Melkein liian nätti maa, ei irtokarkkejakaan kannata joka päivä syödä. Kuunneltiin Belle&Sebastiania. Suunniteltiin vaahtokoneen roudaamista polkupyörällä sunniteluasteella olevalle PääsiäinenGoesLyngen-expeditiolle.

Bussiasema ja hypernauruväsymys. BurgerKingin beCool jätskit oli loppu. Myyjä nosti mulle lapun "Ai speak only chineese". Otettiin pehmikset jotka tahmattiin suklaasoossilla. Mä tahmasin naaman ja sormet niillä vielä lisäks. Olo
oli olemattoman Cooli mutta maukas, vohveli oli heikkoa. Lumilauta ja tellut sopi hyvin BurgerKingin sisustukseen, kun lähdettiin jätettiin muistoksi "sulanut lumi" - valtameri. Kotona eilistä pizzaa ja näläntappajaks puuroa. Suihkussa asuu nykyään lumilapio ja vinopino muuta lumikuorutettua ulkoilmatarviketta.

Huomenna koulua. Vektorimörköjä ja muita matemaattisia kummituksia. Tän päivän pilvet, aurinko ja lumi pisti taas vettä myllyyn mun maapallontajuamisvimmaan. Miks meterologiaa ei opeteta ulkona? Oon varmaan vähän aurinkopistynyt.

Keittiössä oli ollut vähän siisteysriitaa ja en ole hyvä Beer pong-seurapelissä. Nyt venytän vähän ehkä pian hieman mun reisilihaksia. Nautin väsymyksestä.

Kiivetkää vuorelle, sen vaan sanon. Hyvä mielisyyttä tiedossa.

Teidän yksinoikeudella
- Simpula

vektoreita ja villaa

Behold good people, villahousut ovat saapuneet. Tänään koulun jälkeen kaappasin suomesta tulleen, tuttuihin postin väreihin verhoillun, kuution mukaan lähikaupasta. Se ei mahtunut mun minimaaliseen kirjelokeroon.

Jo rituaaliksi muodostunut 11 x 2 x 7 portaan nousu tapahtui paketin kanssa. Portaita on kiva kävellä, yleensä saa koko talon ruokalistan sieraimiinsa, kun ymmärtää tulla tarpeeks myöhään. Vitosessa joku huusi ja paukutti kattiloita. Seiskassa taidettiin paistaa kanaa ja ysin keittiöstä leiju valkosipulit ja liuta valmisruokatuoksuja vastaan. Tiedättekö lihaliemi-tuoksun?

Paketissa oli viis mainitsemisen arvoista asiaa ja muutama tärkeä! Kaks kertaa levyllinen suomalaista kansallisaarretta fazerilta. Pidätellen vielä itseäni, tänään on ollut hyviksien päivä. Mun ihan ihanin, myös Joukon mielestä ihanaakin ihanampi, huivi.Ruudut valloittakoon norjalaista maaperää. Sitten untuvatakki, joka nostaa mut ulkonanukkujien hengissäpysymissarjaan. Ja sitten, "the all mighty"- muhoksen villapöksyt. Ne on aika slim fit, mut kysyin mun kämppiksiltä ja ne ei ollu järkyttyneitä tai loukattuja, vaikka käytän niitä yleisissätiloissa. Ne on vaan aika kuumat, visuaalisesti ja eristysominaisuuksilta, niin kaikkien turvallisuuden nimissä avasin ikkunan. ne on ruskeet. Pehmeää erähenkeä tuhdit 200grammaa oikeesta bääbäästä. Kiitos perhe.

Vohveleita ja nutellaa - a fabulous start on a normal wednesday day . Mun kämppis Jackie ei saanut BuddyBergeniä ( keinotekoinen vaihtari-integrointi organisaatio, jossa otetaan yks natiivi ja yks kansainvälinen ja laitetaan ne vaihtaan numerot ja tekeen kaikkee normaalia). Mutta, yks lähes valmis matemaatikko Åsmund halus Buddyn. Tein siis päivän hyvän teon, kun potkin hollantilaislakinaisen kasiks keskustaan. Ränsistyneet portaat ylös. Halkoja eteisessä, paljo kenkiä, keittiössä kahvia ja kiistely siitä oliko viime viikkoiset internet-vaflat vai päästärandomilla-vaflat parempia.

Todettiin että suljettu lippuäänestys olis hyvä. Kiitämme tämän viikon vohveleita siitä, että voi oli vaan murusteltu taikinaan. Pannun voitelu ei täten ollut tarpeen, jokaisen vohveli-liuskan kohdalla. Pöydässä oli nyt myös yks tanskalainen yhteiskuntatieteilijä, jossain vaiheessa vaan puhuttiin englantia. Hiihtohulluin asukki esitelli freeride hiihdon raamattua, kirjaimet loistaa pimeessä niin et voit lukee sitä teltassa. Valosalla pitää ryynätä henkeäsalpaavissa kuruissa ja nukkuminen on aika last season.

Mun Telemark paketti alkaa löytää muotonsa. Saan ostaa yhden luokkakaverin kakkos tellumonot - muovia, kahdella soljella, valmistuttamisesta vastaa Scarpa. Aamupalan lopuks googletettiin mulle siteitä. Kysymys kuuluu "Trenger eg gåmodulus?".

Koulu oli supervaikeeta, hitsin kolmiuloitteinen geoidi ja kaikki vektorit. Voisko kitka ja paine ja suolaisuus ja gravitaatio vaan mennä pois. Oikeesti, istuin koululla 7aan ja kävin lähinnä vessatauoilla katsomassa Nansenin ja Ekmanin mittausvälineitä lasivitriinissä.

anteeks yhdyssanavirheet, voitte koota itse sopivia kombinaatioita. Suhtautukaa mun blogiin kun sekatavarakauppaan. tai seka tavara kauppaan.

Siivosin vähän. ollaan lumilaudan kans ihan onnellisia meidän refugee campissa. Ovimatto ja lukuvalo löytyy.

Note to self - "ut på tur, aldrig sur"

poksista

Pientä päivitystä. Tänään vietin sunnuntaita. Missasin ainoan tunnin, enkä jaksanut raahautua mun lukupaikalle. Kun tulin bussipysäkille keskustassa, korvissa soi Junon soundtracki. Meterologian kirjojen sijasta päädyin kirjastosta lainatun supernaivin kirjaversion kanssa neljän tunnin kahvitreffeille. Kirja kirja vaan on kivempi entä kuuntelukirja.

Viikonloppu oli kiva ja ei kiva. Sain totaali sosiaaliöverit, väsähdin niin puhki etten oikeen ees ymmärrä. Toisaalta oli ihanaa lunta. Skippasin topp turin ja otin fjellskit rinteeseen. Opettelin telemarkvendaa reidet tutisten. Arvatkaa mitä, mä tajusin..tuli suuri valaistuminen ja ahaa. Se ei silti poista sitä faktaa että makasin hangessa sukset ristissä ei ristissä ja puoliksi ristissä.

Sato lunta koko ajan ja sunnuntaina oli puuterilumijuttua polviin asti, oh man. Oli ikävyyksien ikävyys lumilautaa. Kapeat fjellskit, väsyneet reidet ja vajaat telemark skillit ei päästänyt puuterimässäilyä oikeuksiinsa. Otin omia vessa taukoja kun ketutti niin rankasti reisien hapotus, portaiden juoksu jatkukoon.

Koska oltiin norjassa, hiihdettiin 10 km puol tuntia sen jälkeen kun oltiin tultu rinteestä. Syötiin sikkenä pizzaa. Leivottiin 7 pizzaa 13 hengelle ja syötiin sitä aamu, päivä ja iltapalaks.

Kun tultiin kotiin bussi hajos. Se sammahteli, tuli mekaanikko, oli kylmä. Oikea blääh määh - momentti. Rusinoita ja suolapähkinöitä 2h myöhässä olevassa bussissa sums it up pretty much.

Huomen aamulla 8.00 vohveleita ja nutellaa. Norjalaista arkea. Luulen et se tekee päivästä erinomaisen.

Nyt on masu täynnä ruotsalaista kalavuokaa. 13 tyyppiä saman pöydän ympärillä. Yhteisillallista edelsi meidän juoksutiimin oksennus,hiki,veri-ylämäkitreeni joka loppu eksymiseen. Lunta ja viittoja lentokentälle. Naurettiin, kun lopulta päästiin kotiin. Matkalla oli hollantilaissaksalaissuomalisia hiljaisuus ärsytys viboja. Selvittiin ja puolimaratoniin tähtäävät lenkit jatkuvat, muttei hetkeen. Nyt keskitytään suklaakekseihin ja kortinpeluuseen.

pusuja, Siiri

OJNEVOJNE

Edes kaurapuuro, voisilmä ja pakastetut mustikat - aamupalojen kruunamaton johtotähti - ei saanut aikaan nopeaa aamua. Suunnitelin kympiks kouluun menoa, istun vielä kämpillä.Ojnevojne.

Slow pakkailen mun uutta liian kallista reppua ja fiilistelen eilistä suksihankintaa. Ostin sukset Espoosta. Ne on tarkotettu naisille, ne on aika leveet ja ne on kruisaillu 7pvä Italialaisissa rinteissä. Luulen, että on tapahtunut "match made in heaven". Ajattelin siirtyä norjalaisesta ulkoilukilpavarustelusta palapeli-sarjaan. Löydä kaikki osat ympäri eurooppaa niin saat maailman kalleimpaan maahan harrastusrekvisiittaa. Rahaa säästyy ja sitte saa random espoolaisperheiden puhelinnumeroita norjalaiselle sim-kortille. Ultimaattinen win-win.

4,5h siihen että lautta kohti viikonlopun valloitusprojekteja heittää köydet irti. Tai jos se on joku lossi niin sitte ei kyllä heitä. Saan lainata aitoja norjalaisia fjellskitä muovisilla tellumonoilla . Kukaan ei enää jaksa hinata jalat samaan lättyyn sitonutta suomalaista siirtymäpätkillä. Epäilen vahvasti omia topp tur ja fjellski survival-mahdollisuuksia. Sit nää vaan sanoo "kjempe checkt", sit mä oon taas vähän ojnevojne.

Ojnevojnesta tosi karhee ja tökkivä aasinsilta: sanan filologinen maailmanvallotus on siirtynyt passiivisuudesta aktiivisiin sfääreihin. Eilen yritin mennä kuunteleen norjalaista räppiä. Rumpali oli mun hiihtobudyn serkku tai jotain samantyyppistä. Missattiin keikka, instrumentit oli jo pussissa kun etkoilta siirtyminen bergenin hipstereimpään "eri pari tuolit ja kaikki" - kuppilaan onnistu. Mutta, illan aikana oluiden yllä vaihdettujen ajatusten lomassa, sain sanottua että suomenruotsiks "akurat" on yhtäkuin "ojnevojne" (eiku toisinpäin). Sana oli heti lähtökuopista menestys. Odotakaa vaan, 5 vuotta niin ojnevojne on "the word of the year".

Koulu on yhä siisteintä. Aikaa lukemiseen kuluu liian vähän ja matikan opiskelu, sisäistäen kreikkalaista aakkosmössöä, on hidasta. Jos tajuais Coriolisvoiman (joo joo joo, tiedän että se on näennäisvoima..gaah)vektorit, ennen lauttaan menoa niin olisin iloinen.

Nyt vielä päivän vinkki: muuttakaa asumaan hyvien tyyppien kanssa puulattiaiseen keskusta-asuntoon(jos tämä ei vielä ole fakta) ja pitäkää "vafletorsdag" keskiviikkona kello 8. Jos alottaa aamun syömällä liian monta mustikkahillotettua vohvelia random matikanopiskelojoiden kanssa, päivästä ei voi tulla huono. 4 pojan kollektiivissä oli takka ja kannettava vinyylisoitin. Pelattiin peliä jossa kämpässä ei-asuvat-hahmot valitsee ympärillä lojuvista huppareista yhden ja koittaa arvata kenelle se kuuluu.

Koska ymmärrän vaan 85% norjalaisseurueen ympärillä leijuvasta verbaaliakrobatiasta, yks matemaatikko haki valkoisen arkin paperia. Sitten se kirjotti siihen että "skratta", tuli paljon varmempi olo kun lappu nousi aina kun oli sosiaalisesti hyväksyttävää nauraa. Pieni iso asia.

Nyt reppu selkään ja tällä hetkellä aurinkoiseen Bergeniin. Välttelen solumme keittiötä big time, jumituspotentiaali on jo työntämässä jääkaappia kumoon.

Hauskaa päivää vaan sulle ja sulle ja sulle ( buustaan mun bloginlukijamäärä-itsetuntoa)

Ha de kuseligt..i think

Pikku juttuja

Eilinen oli hyva paiva, tanaan Bergen on harmaa ja kostea.
Aamut taalla on hitaita. Jo siina etta paasen sangysta lumilaudan ja kuivuvien hikikerrastojen viidakosta toiselle laidalle mun seitsemaatoista neliometria on pieni saavutus. Suihku on hankala ja kiipeilysta jumittavat lihakset ei halua "speed"-pukeutua. Olin ajatellut lukea vahan ilmamassojen konvektiosta aamupalaks. Toteutus oli rauhallinen paahtoleipa jugurtti aamupala ja hidasta aamuvaittelya saksalaisjuristin kanssa. Eihan makkaroihin tuu hikea vaikka ne paistais saunassa, pohko tyyppi, oikeesti.

Omistin aamuni ensimmaiselle aamukahvi kulaukselle, uskallan vaittaa etta rutiinit tuo onnea.. (T. siirimummo). Elin keitteli kasvislienta illan kalakeittoon, skandinaavihehkutettiin silakkapihveja. Keskieurooppalaiset mussutti nutella leipia.

Aion ostaa tanaan uuden repun. Se on oranssi ja siihen mahtuu 40l seikkailuvarustusta. Ulkoilun ja tavarafestareiden yhdistyminen tuntuu valailla vahan holmolta. Laitan siita kuvan jos joku suostuu otaan sen ja jos se on oikeesti kiva ja kaunis.

Mun koulu on siisti, anteeks taa maapallo-fiilistely. Mut hei, me ollan kaikki kyydissa. Ja onhan se ainakin semisti coolia etta paivantasaajalle tuleva sateily nostaa ilmaa ylos ja Coriolis voima pistaa sen aaltoileen jossai leveysasteella 30. Ja sitte kaboom se johtaa siihen etta Helsinkilainen siirtolapuutarhuri voi mussutella maa-arttisokka keittoo oman maan mukuloista. Se on vaan aika wow.

Yks mun luennoitsijoista on ollu mukana rakentamassa IPCC - raporttia ja kavin eilen ekaa kertaa ottamassa kosketusta norjalaiseen liitutauluun. Polvet vahan tutisi, mut koitin piirtaa natteja neliojuuria.Tajusin etta talla hetkella teen just sita mita haluan.

Nyt luento.

"Topp tur" viikinkien lastenlasten kanssa

Lumielämä on saanut aikaan ihanan väsymys euforian. Istun kalsareissa huoneessa ja kuuntelen musiikkia, pitäis kattoo huomisen laskareita.

Käytiin to laki-ihmisten ihme fancyfancy mut oikeesti lameou cocktailpartyissa. Lumielämä alkoi kun käpsyteltiin 8 hengen voimin 5km kello 2 yöllä opiskelijakylään. Tiet oli tyhjiä, ilta päättyi yhdeksään minipizzaan. Robert omistaa jonkun laittoman laser-kynän, jolla voi osotella tähtiä ja häikästä tähtimaalivahteja futiksen MM-kisoissa. Samutettiin valot keittiöstä ja "nautittiin"/nautittiin tulevan (jo saksalaisen) saksalais juristin LaZZershowsta.

Perjantai oli suksiurheilulle omistettu, norjalaistyyliin. Treffit Elin ja Elinan kanssa kabinin ala-asemalla kello 11. Tavattiin puol 12 kun harhailin ympäri sairaala-aluetta enkä oikeen ymmärtänyt norjankielisiä ohjepuheluita. Nyt tiedän missä on dermatologianosasto, henkilökunta pysäköinti ja lääkisläisten kirjakauppa.

Ei otettukkaan kabiinia. 634 m ylös Ulrikenille ja sitten sivakointia n. 5h ylös ja alas, suuntana Flöyen. Syötiin lounasta autiotuvan tuulensuojaisella sivulla, kuunneltiin Robbie Williamsia ja arvuteltiin minne ohi ajavat lentokoneet on menossa tai mistä ne otti matkustelijat kyytiin. Kuten kaikki jo tietää, en ole norjalainen. jyrkät alamäet ja super kapeat normisukset ei yhdisty telemarkkäännöksiin. Monen pyllähdyksen jälkeen, nippanappa ennen pimeää, päästiin Flöyenin kabiinille. Otettiin sukset olalle ja käveltiin alas kylään.

Väsy ja nälkä paino. Säntäsin silti kotiin suihkuun ja palasin Svalbardpizza iltaan, lähinnä pizzan ja ansaitun opiskelijahintaisen (15kr) afterski-oluen motivoimina. Iltama oli yleisenopiskelijabileilyn ja svalbard dia- ja infopläjäyksen sekoitus. Melkein kaikki Bergenin geofyysikot käy vaihdossa huippuvuorilla. Sain käsittämättömän huippuvuori-innostuksen. Kryosfääri-fiilistelyä.

Ilta loppu aikaisin, lumikenkien noudon jälkeen unimaailmoihin. Saksalainen Simon pyhitti iltansa kotiviinille, joten lumikengät mun alakerrasta sai lähteä mukaan mun ekalle "Top Turille".

Lähtö kello 8 Danmarksplass, Statoil. Siirin bussimissailu ja suunnistuserrorit myöhästytti meitä vähän. Autoajelun jälkeen 6 ihmistä kömpi lumelle Mjöllfjelletillä. 4 kertaa telemark, yks randonee heppuli (saksalainen alppiexpertti-geologi) ja sitten minä lumitassu. Lumilauta poikittain selässä, pajukossa, on hyvää esimakua sumopainijoiden suuhteesta oviin.Luonto oli makee, maisemat kohdillaan. Gaute, norjalainen viikinkipoika, ehti sanoa kerran :"I've got powder", mut ei se ihan niin menny. Lunta oli suuhteessa kiviin vaan ihan liian vähä. "Topp Tur":i muuttu lumilaudan sunnuntaiulkoilutukseks, kun tassutelin myös alas lumikengissä.

Päätettiin nukkua luonnonhelmassa. Rakenettiin suomalainen nuotio, norjalaisittain bål. Saksalaisvahvistus taiko auton perältä grillin, retkikeittimiä, vilttejä ja tuoleja ja pöydän kaiken muun JamieOlive-field equipmentin täydennykseksi. Ruoka oli ihanaa pataa, leivän ja kermaviilin kanssa. Jälkkäriks vaahtokarkkeja, kahvia ja norjalaisia nupotiolauluja. Meinas tulla kylmä ja sitte tanssittiin lämmitelytanssia ja urheiltiin metsästä lisää puita notskiin.

Nukuttiin taivasalla ja pelkäsin etten herää aamulla. 4 villapaitaa untuvatakki, untuvapussi,pipo ja 3 pöksyt tarjos hyvät unet ja säilyneet elintoiminnot. Eli, joka nukku mun kanssa ulkosalla, tosin herätti mut kirkumiseen. Vähän nukahtamisen jälkeen hiiri pomppi Elin naaman poikki.

Savunhajuisina ja palelevina herättiin uuteen aamuun. Keitettiin kahvit, mentiin autoon ja haettiin yks jääkiipeilijä juna-asemalta. Kaks duracellnorjalaista meni jääkiipeileen. Loput mentiin skibussiin - kohti Vossia.

Meillä oli kolmet lumivyörypiipparit ja 5 tyyppiä, niin jakauduttiin. Ingrid ja Elina halus harjotella rinteissä Telemark-manööverejä. Syötiin pullat ja sitten minä ja lumilätty, Gaute ja Eli lähdittiin vallottaan jotain "Toppia", tavoitteena saada jalat kiinni lautaan. Telemarkit kanto hangella, lumikengät meni läpi. 600m nousu - hankiryynäystä - sai pulssin koholle. Sähisin itseni sisulla, punasena,hikisenä pelkkä aluspaita enää jäljellä ylös. Sitten puhuttiin vähän Douglas Adamsista, juotiin kaakaota ja kateltiin muita hiihtäjiä kiven takana, huipulla. Sitten monot siteisiin ja alas. Joku oli unohtanut näkkileivän puuterin päälle ja välillä oltiin mahallan. Naureskeltiin toistemme tömähdyksille, kunnes ite sukellettiin taas.

Lumi tekee onnelliseks. 4h lumimässäilyä ja reisien kiusausta sai aikaan jumitusmaksimusta bussinodottelukahveilla. Vertailtiin voileipien päällisiä, kommentoitiin norjalaista afterskii verkkarihaalaria ja Eli otti meille pöydältä kotimatkalukemiset. Suunniteltiin lisää retkiä, vakavoiduin telemarkkien ja uuden repun hankkimisessa ja sain kutsun torsatiaamun vohveliaamiaselle. Viikinkien lastenlasten kielikin rupes tuntuun omammalta.

Päästiin kotiin ja tein mulle kuuluvan keittiön viikkosiivouksen. Lievää koulumietintää, liian mielenkiintoisia kursseja suhteessa mun tän hetkiseen ulkoilma-innostukseen. Tuun täältä kotiin varmaan anorakissa ja käpyjä hiuksissa tai jotain muuta ulkoiluhössötystä.

Palautin lumikengät ja söin puuroa. Suomeenkin pitäis saadaa keltasessa tuubissa makrillitöhnää.

Mua on luultu kerran islantilaisek ja nyt tiedän että "trenga" ei tarkoita samaa kuin "ha" vaan samaa kuin "behöva".

Nyt jotain unijuttua. Akuratt!

Tavallista tassuttelua

Pulssi rupee laskeen, Norja muuttuu impulssien ilotulituksesta arjen ohrapuuroksi. Tämä päivä oli seikkailuvapaata maaperää. Edes laskuharjoitusten norjaa saksalaisaksentilla puhuvan pojan, jolla oli täydellisen tuuhea tukka ja pyörre niin keskella päätä että terve, ymmärtämisyritys ei kelpaa seikkailu-kategoriaan.

Eilinen ensimmäinen sade oli kokemus, joskin odetettavissa ja tavanomaisen kostea.Loskalumessa juoksu bussiin saa veren kiertämään. Auraaminen tosiaan on last season.

Aamu veny, aamulenkki vaihtu kouluun kävelyn kautta bussiajoon ja läheltäpiti myöhästymiseen. Täällä väsyttää hirveästi - ohut ilma tai jotain unihiekkapölysaastetta, luulen. Sanon teille ihan vaan kertausmielessä että Norja ja Ruotsi ei ole sama kieli. Tavoitteet tällä hetkellä: loikkaa kielimuurin yli, opettele tekemään telemarkvenda.

Joku Adams on kirjottanut Calculus tiiliskiven, jonka kanssa mietittiin trigonometriaa tänään, sekin väsyttää.

Kaikessa tässä virike tulvassa hukkuu siihen, mitä haluu tehdä. On niin monta vuonoo missä pitää purjehtia ja vuoria mitä valottaa, valaita bongata ja turskia kiskoa ongin ja koukuin. Puuh, puhaltelen välillä. Koitan muistaa et kaikkee ei voi saada ja et liika ähky överi pilaa kaiken ihanimmankin.

Mun arjessa itsessään on jo aika hyvin fiilistelyarvoa. Meterologian kurssilla päästään tähtitorniin kattoon pilviä, oon saanut mun oman avaimen "lukuhuoneeseen" jossa on sohva ja jääkaappi ja avoinna niin pitkään kun haluu ( Minna: en aio siltikään muuttaa sinne...), meidän taukotilassa on tosi halpa Cappuchino kone ja mun luokkakaveri lainaa mulle lumikengät viikonlopuks. Professorit on oikeesti innoissaan, senat menee sakasin kun ne fiilistelee ilman ja meriveden tiheyseroa. Bergenissä on oikea vuorovesi ja voin meidän talon ulko-ovelta hipsiä tunturille ihan noin vain kahta kättä heilutellen.

Norjalaiset on aika hiljasia. Eikä kaikki oo niin ulkoiluhulluja kun mun luokka - empiirinen tutkimustulos. Silti mulla on aika kotiin tullut olo, kirjastoon menoa hidasti JättiAtlaksen selailu ja luokkahuoneen reunoja koristaa sukset. Tauolla ei puhuta leffoista eikä bileistä, vaan niistä huipuista ja lumitilanteista, jotka määrittelee sen mihin viikonloppuna mennään ryynäämään hankeen. En oo harjannu hiuksia ja hai-saappaat sopii ihan hyvin casual lecture - koodiin. Oon löytänyt puolimaraton treeniseuraa ja murtsikat lainaan. Sardiinisämpylöiden voimalla vuorenhuipulle - tuntuu olevan näillä ( ainakin osalla)perimässä.

Huomenna pitää ehkä harjaa hiukset, Norjalaisten laki-ihmisten partaj on the activity. Perjantaina Svalbard-teemalla pizzaa ja kaljanhinta heittämällä neljää noppaa.

Syötiin eilen 17 henkeä falafeleja ruotsalaisreseptillä meidän pikku keittiössä ja tänään kalaretkellä olleet kämppikset toi hyllätyjä mukeja puistonpenkiltä.

Tällasta tänään, haj haj

perinteinen norjalainen konsonanttikiusaus pronominipuurolla

Väsynein päivä. Viikonlopun maitohapot bilettää reisissä ja luonnonilmiöiden fysiikka näyttäytyy lähinnä kreikkalaisina kirjaimina. Maapallon pyörähdys on yhtäkuin omega. Norja puuroutuu aivoissa eikä jaksa ymmärtää.

Kävin vuokraamassa Erlend Loen Supernaivin norjaks luettuna. Ipodi ja aamukävelyt saa johdatella mut norjankielen saloihin. Luokkakaverit on kivoja, mutta kärsin kyllä siitä etten VIELÄ voi hassutella muutakun ilmeillä, koska skandinaaviskan sävyerot on itsessään jo aika naurettavia.

Kurssiluettelo on nyt saanut muotonsa. Fysikaalinen klimatologia, meterologia ja ilmakehän ja meren vuorovaikutus it will be. Taidan käydä hakemassa jonku calculus opuksen ja kerrata kosinia ja siniä. Äh päh ähh ähh, miksen opetellut matikkaa kunnolla koulussa. Norjaks saatu apu ei vielä ole hirveän apua.

Pesen ekaa kertaa pyykkiä, juuri nyt mun lempi alkkarit ja lilakissapyjama pyörii norjalaisessa mielessä numero 10, 11 kerrosta alapuolellani.

Onneks keittiössä valmistuu ruokaa ja saa puhua englantia.

Kaljaa kalsareissa på norsk!

Lyhyt kertaus: ulkoilukansaa isolla uulla ja kaikki muutki kirjaimet tuplana. Myös pohjoismaalaisuus yhdistää.

Perjantaina ajauduin junalla ja bussilla 22 norjalaisen ulkoiluhullun kanssa samaan mökkiin vuorenjuurelle. Kaiken hyperkansainvälisen sosialisoinnin jälkeen, pohjoismaalaisen mökkiviikonlopun mikrovibat oli jotain ihan muuta (anteeks hankala ilmaisu, jos et tiedä mitä sosiaaliset mikrovibat on niin onnittelen - sun arkielämä on varmasti helpompaa entä mun!!). Mökkiin savuttua oli täysin luonnollista istua puolihiljaa, ulkoilukerrastossa sohvalla ja juoda kaljaa. Keep it simple. Joku oli tosi kuuli. Sen iPodis oli just kaikki oikeet biisit ja puheensorina täytti tilaa kuutiosenttimetri kerrallaan.

Se ei välttämättä ole pelkkä urbaanilegenda että paikalliset syntyy sukset jalassa. 22 norjalaisesta ylipuolella oli kantapää irti kun ne viilletti vuorenharjaa alas. Lähes kukaan ei pysynyt rinteessä ja suurin osa kiipes ite ylös sinne missä saa rauhassa nauttia omasta lumesta. Lumilautailijana tunsi itsensä lähes liikuntarajoitteiseksi ,kun telemarkkailijat sivakoi kohti puuteriseiniä.

Lauantai- iltana etsittiin olematonta saunaa ympäri mökkikylää. Voss Fjellands byssä saunan grand openin 2012 - et sinne vaan kaikki suomalaiset nauttimaan 70 asteen löylyistä. Katkeruutta ilmassa, ethän sä voi vuokrata mökkiä ilman saunaa. MITÄ? Pelattiin myös läpi kaikki juoma ja seurapelit ja tutusteltiin skandinaavisen varovaisesti, mutta promillejen kanssa lisääntyvästi. Jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut ymmärtää edes sitä 85 prosenttia norjasta ja ulkoilmailun tunne pohkeissa nukahdin. Yöllä tai myöhemmin yöllä, herään kuorsaukseen, josta mua syytettiin aamulla. Mun nukkumisitsetunto on murrostilassa.

Aamulla löytyi kolme makuupussitoukkaa kuistilta - ulkoilukansaa indeed. Osa lähti jääkippeileen, osa tuli rinteeseen.Sain lainata Elin Telemarkkeja aamupäiväks, kun se veti tunturia ympäri murtsikkavehkeillä. Koitin ujosti kysellä natiiveilta miten Telemark-käännös teknisesti tapahtuu. Ne sano ”ööö sun pitää vaan tehä”. Sitte mä vain tein. Reidet tutisi, tunsin olini harakaksi, sukset meni ristiin, ajoin ulos ja reidet kilju enemmän. Eiköhän Telemarkit vielä löydä tiensä mun sydämeen. Tästä lähtien harjaan hampaat kyykyssä ja juoksen ylös kaikki portaat, lupaan.

Päivä loppu lumilautailuun lumipyryssä rinteen ulkopuolella. Lumi oli aika korppusta ja näkyvyys nolla , mutta tuli ainakin ulkoillut olo kun istu junaan kohti Bergen Cityä.

Ulkoiluhullujen maa osoittautuu oudommaksi päivä päivältä. Opiskelijat ei saa mitään tukia öljyvaltiolta, vaan lainaa. Silti kaikilla on parhaat ulkoilukamat, kuudet sukset ja lumikengät ja trangia. Vanhoja autoja liikenteesä lähes nolla. Joka kulmalla on sporttikauppa täynnä kaikkea mahdollista paraslaatuista ulkoilukamaa, ruokakaupoissa valikoima on olematon. Yks maito, yks juusto, ylihintaista kaljaa ja muutamaa vuokaleipää. Aamiaisella kaikki tekee eväsleipiä, elää niillä ja suklaapatukkojen sisäkääreessä on vaellusreittejä ja niiden kartat.

Kun tulin kotiin keittiö oli suursiivottu kattiasta lattoon, lupasin tiskaa seuraavan viikon. Tiistain yhteisillalliselle ilmoittautuminen on alkanut ja mietitään miten vaahtokoneen vois tehdä.

Muuten, älä osta norjassa kalaburgereita. Jos haluut valkoista vaahtoa jauhelimausteella ,niin ne toimii.

Kjempe grejt

Kolikolla vuonon yli

Terve tiitiäiset!
500 days of summer on nyt katsottu, toinenkin kierros oli hyvä.

Vietettin tänään ensimmäinen "randomize it"- päivä. Jo vakiintunut, toista kertaa tosi toimissa, tutkimusryhmä aloitti kello yhdeksän sovitulla aamiaisella n. kello 10. Roman oli nukkunut pommiin ja ystävällisesti keitettiin Sjorsin ( sanokaa Georgie, for sure. Musta tuntuu, että Hollantilaiset nimet syntyy kun onnenpyörässä on varaa vaan konsonnanteihin. Niiden valtio vois nostaa lapsilisää) kanssa kahvia. Aamupala loppu siihen että keittiö lainehti kahvissa, Siiri vaihto vaatteet ja sitte puhuttiin Kiinasta ja kuunneltiin ihan hirveetä räppiä.

Heitettiin kolikkoa kumpaan suntaan otetaan bussi. Bussi asemalla otettiin seuraava ja ensimmäinen ajoneuvo. 263 - highway to hell. Ikeat ja ICA maxit vilkku verkkokalvolla.Bussista valittiin " the chosen one". Vanha mies, toppatakki, kylmän maitokahvin väriset sammarit. Lyön vetoa, että niitä oli lyhenetty ja vyö oli viimeisessä reiässä. Tehtävä oli yksinkertainen: seurata sitä ukkelia.

Ukkeli jäi pois lossilla ja meni lossiin. Mekin mentiin, ostettiin liput ja kysyttiin minne ollaan menossa. Kolmihenkinen kokoonpanomme nautti automaattikahvit ja jäätyi vuononylitys lautalla. TheChosenOne meni rannassa Coop Xtraan ja meilläkin oli nälkä. Ostettiin outoa katkarapujuustotöhnää, leipää, jonka viipaloinnin viipaloiomaleipäsikaupassa-koneella ryssin 6-2 (leipäkoneen hyväksi) ja halvinta pummikaljaa "POKAL". Suklaata ja pähkinöitäkin.

Sjors oli vähän retardoitunut ja jalkarakko rajoitti valloitettavaa maastoa. Käveltiin auringossa ja kuvattiin Norja Saint Tropezta Sydfrjordenin rannoilla. Sitten tavattiin mies, jonka pihaan umpikuja johti. Bergeniin kävelyyn olis syytä varata päivä.

Käveltiin takas ja oli tosi kylmä. Keski-eurooppalaiset oli missannu, että hanskat ja lumi maassa vaan jotenki sopii yhteen. Mentiin lämmitelemään johonki konttoriin. Tiukkanuttura virkailija ohjas meidät päättäväinen hymy huulilla ulos. Oltiin yhtä sponsori sateenvarjoa rikkaampia, kun niitä vaan oli liikaa siinä eteisessä.

Syötiin eväitä satama-alueen takapihalla. Metalliritilä johti kylmää tennareiden pohjista, lokit kirku ja tammikuinen Atlantti hönkäili. Todettiin ettei juustohammastahnaa välttämättä tarvii levittää niin tarkasti leivälle. Me ja meidän verenkierron jättäneet sormet mentiin bussiin. Bussi meni lauttaan. Päätettiin kuvata auringonlasku Bryggenillä.

Hollantilainen kulttuurimaantieteilijä, Mr Map, sano että nyt ulos bussista. Jouduttiin Bergenin Hankenille. Mentiin Hissillä kerrokseen 9. Ei löydetty maisemaikkunaa. Juostiin alas, Roman valokuvas ja Sjors nilkutti. Löydettiin pojille vessa, jota Sjors käytti ja Roman kuvas sen pisuaareja (but why?).

Päästiin rantaan muutaman takapihan kautta. Laskeva aurinko, vuonot ja lumihuiput - fiilisteltiin hetkeä ja koitettiin olla hukkumatta ihanaan klischeseen. Löydettiin lumen keskeltä sula hiekkaranta ja kotiloita ja sinisimpukoita. Ilmasta ruokaa ja kirkasta vettä. Sitten tepsuteltiin kotiin. Päätettiin tulla hakemaan sinisimpukkapastan ainekset, sitten kun kahlaaminen vedessä ei johda jäätymiskuolioamputaatio-hässäkkään.

Päätin leipoa pullaa. Tuplasin voin ja sokerin, vaan siks ettei skepsismi mun leipomistaitoa kohtaan sais tuulta purjeisiin ( anteeks kielikuvan sokeritahma, lähtee pois jos pesee lämpimällä vedellä). Roman teki ruokaa ja joku oli dj. Tekno ja pullataikinan vaivaus on helppotapa saada migreeni. Pullat oli hyviä, meni kaupaks. mut yks note to self: Norjalinen kauppa ei sisällä tuorehiivaa eikä ne tajuu jos sanoo että "ge mej jäst ja vill baka bulla". Ne sanoo "ååå Bulle degg njää njåå hva ??!"

Syötiin pääruokalajiksi pastaa ja riisiä ja kahta kastiketta ja ketsuppia. Halpa kalja ja suolapähkinät definately brought something to that meal. First Price ketsupissa on outo luumusivumaku.

Huomenna lähden oikeiden norjalaisten kanssa uimaan lumessa ja istuskelemaan kuulisti rinteessä. Tai sitte vaan teen niinku kaikki muut 24/7 hahmot ja vain lumilautailen ilman adjektiivejä.

Eilen myös suursiivottiin, vähän.

SiiRi -turskainen vuonovaltio

Ilmansaasteita ja infokatkoa

Istuskelua tietokoneluokassa, koska en osaa lukea lukujarjestysta. Ajankayton antikliimaksi, paatettiin menna laskemaan vasta viikonloppuna, ettei tarvii skippailla luentoja heti karkeen ja silti oon taalla vaaraan aikaan. Onneks en kuitenkaan ollut ainut myøhainen, vaan sain seuraa tyhjaan luentosaliin. Siella me sitten istuttiin ja ymmarettiin 85% toistemme puheista ja todettiin etta parempi onni ens viikolla!

Kuulin etta taalla on tosi huono ilmanlaatu, en ole onnistunut huomaamaan sita. Ehka se ilmenee kuudenkymmenen vuoden paasta keuhkojen vajaatoimintana. Yks tyttø Mexico Citysta oli niin liikuttunut Norjalaisesta ilmasta, ettei osannut ku hengitella. Vaikee sanoa.

Nyt solumme kokoonpano on taysi. Ruotsalinen taideopiskelija, joka on asunut samassa solussa 3,5 vuotta ja paistaa pannukakkuja pannulla ilman kahvaa, saapui eilen. Elin aloitti lukukauden tekemalla perinteisen tiistaipaivallisen 12 hengelle. Linssikeitto oli hyvaa, vaikka aiheuttikin yhden palohalyytyksen.

Solussa asumisessa on etuja, Espanjalainen koodari selitti -1 neliojuuren mulle ja saksalainen sosiologi naytti miten voin tanssi mun nimen, niinku Steiner-koulussa tehdaan (?).

Makisessa kaupungissa on haittansa, eksyminen kay kunnolle. Paatin eilen kavella kotiin yliopistolta. Lopputulos oli kaks tuntia kavelya ylos ja alas.Huomasin etta taa on kaytannollinen kaupunki, sairaala ja hautausmaa on kiinni toisissaan. Taalla ei myøskaan hirveesti aurailla jalkakaytavia ja Bergen johtaakin kaatumisonnettomuudet- euroopanrankingia.

Nyt aion menna metsastamaan opiskelijakorttia ja sen jalkeen taivutella jonkun kaveleen kanssani vuorelle. Vuonotkin on ihan hyvii tyyppeja, vaikka hekutan vaan vuoria! Seuraava plogautus on sitte vaikka oodi vuonoille.
Haj haj

Sadekaupunki ja hiihtomiehet (kuvista vastaa ja kaiken kreditin saa Roman Michulitz) Norja on aika norjalainen maa. Perusruoka numero yks: makrilleja tomaattikastikkeessa. Ilma on hyvæ ja pisteita ei saa aan paalle, valitan. Aion kuten kaikki muutkin kirjoittaa plogia koska se kuuluu asiaaan, kun on vaihdossa.Niinkun tuore pulla ja kylma maito.

Lyhyt tillannekatsaus: paljon tuntureita. Kadut tayttyy suksista ja vaelluskengista. Parjailen skandinaaviskallani, mutta tunnen valilla itseni muumipeikoksi. Sunnuntain 10h tunturikavely osoitti, etta taalla oikeesti hiihdetaan ja juostaan lumessa ikaan, sukupuoleen tai hiustenvariin katsomatta. Suomalaiselle olo on kotoisa, hollantilaisille vaivaannuttava - turha moikkailu ei kuulu etikettiin.

Ihmiset on hauskoja, kaikki vaihtarit on yhta hukassa tai kartalla tai vaaralla kartalla. Tunnen itseni oikeaksi kosmopolitaksi asuastellessani solussa, jossa vallitsee hollantilaissaksaliasruotsalaisespanjalaistyyppinen kulttuurikombo. Asumme talossa, jossa on herkat palovaroittimet, nuhjuiset hissit ja 18. kerrosta.
Koulu alkaa tanaan, luvassa "dynamics of ocean,atmosphere and climate". Koulu on kiva, vaikkei vessaan (eika sen puoleen mihinkaan muuhunkaan koulutaloon) paasekkaan ilman opiskelijakorttia, jonka tulemisessa kestaa viikko. Seurapiirirakko on kehitteilla...
Kouluruoka on kallista, niinkun muukin ruoka. Alkoholi on viela kalliimpaa. Norjalaiset kanssa opiskelijat elaa grandiosan ja pussikeiton voimalla legendojen mukaan.
Huomiseksi suunnitteilla lumilautailusessio, jo vakiintuneella "to the mountains"-kamppikset kokoonpanolla. Vakaa tarkoitus myøs tutustua alkuperaisasutukseen ja imea kaikki "ut på tur"-ulkoilutietoa.Nyt norjalaista geofysiikkaa.
Takk og hei