lauseet ilman loppuja

17 minuuttia aikaa, kirjoittaa blogia päästä eroon juoksupöksyistä ja kömpiä suihkun kautta villahuosuihin ja illallispöytään.

Asiat voi muuttua nopeasti, varsinkin mieli. Hidas aamu, harmaa Bergen. Ei mitään ihmeellistä. Päivän ainut luento käsitteli suomalaisen meterologin kehittelemä teoriaa, siitä miks venepoiju pomppaa takas pintaa, jos sen päälle istuu tai muuten vaan tunkee veden alle. Maailman siisteys oli kadonnut. Selkälihakset jumitti.

Istuin tietokone luokassa. Luin HS.fistä miten olla läsnäoleva. Avasin sivuja, joista olis ollut hieno lukea ja oppia. Käytin Google scholaaria, mutta kun artikelin nimeen tuli typo luovutin. Istuin näyttöpäätteen edessä ja hoin tämä on siistiä, mielenkiintosta, mun juttu, jee jee. Ei auttanut.

Menin luku saliin, söin kaikki eväät vaikkei ollut nälkä. Avasin kirjat. Lauseiden loput jäi usein rekisteröimättä. Join paljon vettä. Päätin mennä kotiin lukemaan.

Kävelin puolet matkasta, koska en jaksanut mennä bussiin. Kauppareissu - huomasin seisovani kananmunahyllyn edessä leivinjauhepussin ja kahden hillopurkin kanssa miettien miten sukkahuosut voi olla niksipirkan yleisin raaka-aine. Aikamoista jumitusta. Söin muutaman päärynän ja kuvittelin perheriitoja kalustekaupan näyteikkunaan.

Kotona, kahvinkeitto. Mutteripannun ihana korina kuulosti lähinnä limaklöntiltä jonkun karvaisessa kurkussa. Ei yhtään meterologia ahaa-elämystä. Kaikki sumokatkarapu-powerit oli hukassa, pahasti.

Päivän ainut sovittu kellonlyömä. Puol seiskan lenkkikerho. Kun tunkee reisiään trikoisiin ja pinnittää hiuksia "tytöt jotka juoksee lujaa, hymy huulilla, panta päässä"-asentoon alkoi jo helpottaa. Saksalainen joukkueenjohtaja oli käärinyt punamustat adidakset capri pituuteen ja somistanut mahansa hejastava poliisivyöllä. Pyjamahousuinen tuleva juristi katso mua vähän aikaa, nosti käden suorana oman rintansa tasoon. " Do a little limbo, it makes you always laugh", ihanaa asua solussa. (En uskonut kirjottavani tota lausetta - mutta siinä se on, bittimössöä google-sukupolvelle).

Juostiin tunti - ylös alas, kovaa hiljaa, umpikuja, polku, luistinrata ja moottoritien reuna. Dr "running" phil. Joskus on vaan hyvä vähän terapia juosta. Yhteisanalyysi tilanteesta on monesti hedelmällisempi ratkaisu, entä yksin nautittu ajatuspuuro.Kun tultiin takas, ostettiin maitoa. Ikkunamaitoa ja parasta ennen päiväysten sekoittelua. Pienet jutut voi olla isoja. Ja aina ei oo helppoa olla tosi tehokas ja ilonen ja motivoitunut ja inspiroitunut, vaikka onkin hyvinvoiva terve nuori ihminen ja Norjassa.

Meri on taas ihan kiva ja huomenna on uus päivä oppia virtuaali lämpötila.