Sunnutai tunnelmissa. Laiskiasaika on päättymässä, maanantai lähestyy.
Myös vähän luukku numero 23 olotila - pyörää ja suksia ja aurinkolaseja ja toivonmukaan suklaata ja rukiista toastimateriaalia odotetaan laskeutuvaksi seuraavan yön aikana. Teemu, Annukka ja vihreä, sympaattisista autoista sympaattisin, TWINGO kruisailevat paraikaa öljyvaltion liikenneväylillä. Suunta kohti Bergeniä, tulkaa onnella.
Lupaava keväänalku on kohdannut vastoinkäymisiä. Ollan oltu pilvessä, josta tihkuu lunta, kohta kellonumpäri. Talk about latent condensation level, huh!
Perjantai ilta alkoi lupaavasti beer pongilla. Illan juomina toimi pääsääntöisesti jonkun vaatekaapissa käyneet kotioluet. Rahansäästö alkaa hiivalla ja sokerilla. Espanjalaisen Paloman, Sjorsin ja Romanin panimo Paloma Blanca oli vahvasti edustettu. Ensimmäinen vaihtarivaihtari- ilta. Hikikerrastot oli pesussa ja sisäkengät ulkona monoista. Opin mahtavan lisän juomapeliin, jota Oktoberfestilläkin taannoin pelattiin.
Viikinkisääntö on juomapelien uusi Aalto-maljakko - yksinkertainen, pohjoismaalainen ja visuaalisesti näyttävä. Opetan teille oman verbaliikkani rajoissa. Tarvitaan siis pelikortit ja jokaiseen korttiin kytkeytyy tehtävä. Monet tehtävät tähtäävä juomiseen.Okei nyt alkaa. Valitan korttiksi vaikka 8. Eli kun joku saa pata,hertta,ruutu tai se neljäs -kasin alkaa viikinkeily. Kortin nostanut laittaa sarvet päähän,kaks sormea otsallekkin käy. Hänen oikealla puolella oleva meloo vasemalle ( eli niin että mela ei ole viikingin ja melojan välissä), vasemalla puolella tönöttävä melois sitten oikealle. Muut on aaltoja jotka menee poispäin viikingistä. Ihminen jonka oikealta ja vasemmalta tulee aaltoja ( tehdään käsillä siis liplatus muuvia) tekee aaltoja ristiin.
Jos oot vielä mukana voit jatkaa, jos et, aloita alusta.
Nyt viikinki voi osoittaa vaikka etusormella jotain. Joku on uus viikinki ja koreografia muodostuu uudestaan, niin että saadaan kanootti uimaan oikein ja merivirrat asettumaan. Jos joku mokaa niin saa hörsästä vähän juomaa - nimi jo sanoo: juomapeli, oikeesti c'moon.
Yhteinen aamupala yläkerrassa. Sain taas Ikea kahvinkeittimeen aiheuttamaan sotkua. Lättyjä. Otettiin koulukirjat mukaan. StudySaturday. Yhdet norjan läksyt, aika paljon lakia ja vähän meterologia yhtälöitä. Vertailtiin vaikeita lauseita, erävoitto Copyright -lakikirjalle.
Juostiin vähän, yks norjalainen mummeli juoksi kovempaa. Neljän hengen illallisseurue nautti tortilloja. Sjors oli meidän kokki ja loukkantu vähän kun Roman söi niin paljo jätskiä jälkkäriks. Kevennettiin tunnelmaa puhumalla Hollannin romahtaneesta hallituksesta. Pitäiskö mun oikeesti tietää mikä on suomen perustuslain kohta numero yks? Hollannin on "you are not alloud to discriminate" (hollanniks). Onneks on google http://www.om.fi/74.htm.
Käytiin vähän pyörähtään kaupungissa. 50kr sisäänpääsyä ei mistään. Keski-eurooppalaiset sano että ne inhoo norjassa ulkoilua. Bileiden biletysarvo on yhtä epävarmaa kuin sää täälläpäin. Ihmiset kokee paineita kotoa tulevista "how is the erasmus partyparty-half-a-year going. Norjassa kaikki vaan istuu ja juttelee tuoppien yli - suomessa,erona norskeihin, ne vaan puhuu suomea. Viimeinen bussi kotiin, kaikki ei vielä luovuttanut. Näin mun norjalaisen kaverin, mr CAPS LOCKin. Se ei päässy sisään sen tietokoneelle, kun isot kirjaimet oli päällä. Sille oli tullu vähän raivo ja se oli pyytänyt apua. Tota nimeä ei saa oikeestaan oikeesti ees yhtään käyttää, CL saattaa suuttua ja olla tulematta jonnekin.
Kotona juotiin lämmintä maitoa ja aamulla opiskeltiin lisää. Puhuttiin muistakin asioista. Ihmeteltiin miks joku haluaa asua täällä ja ajaa Hummeria. Lähinnä sitä Hummerilla ajoa. Se oli pysäköity aika paljon vinoon toiseen ruutuun oikealla meidän ikkunan alle. Oli hauska pyöritellä Coriolis parametrejä, mutta kun sain laskettua geostrofisen tuulen nopeudeksi 107 km/h, mentiinkin kävelylle.
Yhdet vanhemmat hollannista on täällä. Ne on pari päivää myöhässä kun ne myöhästy koneesta. Liian myöhäinen lähtö kentällä, melkein pysähtyminen STOP merkin kohdalla ja siitä seurannut sakko. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Käytössämme oli yhden yön hotellihuone ja aamianen :)
Gåmodus kysymys on vielä vastaamaton. Lähetin mailia jollekin Tromssalaiselle joka halus omista gåmodussiteistä eroon. Sähköpostiin tuli tieto, että hän on takaisin toimistossa tiistaina.
Sunnutai siivous on tehty, pyykit pesty ja matikkaa vielä jäljellä. Paloma oli hakenut sangollisen multaa tai jotain orgaanista mutaa tai semmosta maa-ainesta jostain missä lunta ei ollut. "I looked like a dog i think". Istutettiin retiisejä ja basilikaa. Nyt aloitetaan kevät. Voi norjA.
_S
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
perjantai 19. helmikuuta 2010
tarinapari ja ajanviettoehdote
Perjantainen kirjastotauko. Leikin karkkipaivaa, jugurttipahkinat olivat jokaisen øren arvoisia. Pahvipurkki on tyhja ja pieni økløtys, mutta miks lopettaa herkutellu, kun herkkuja yha on. Sitapaitsi paperipussiin voi laittaa lapasista revittya nøyhtaa.
Bergen hymyilee tanaan, aurinko ja paljas afaltti.Mutaa, ruohotupsuja ja pipovapaita Norskeja. Vahan myøs huijattu olo -taalla ei sada.
Tekis mieli heittaa lapaset katuojaan ja tarttua pultsaria hihasta ja kysaista tangoon. Taisin pistaa vahan veitsihaavaan -faktoria peliin - feisbuuk paivitysten perusteella pakkannen paukahtelee pohjoismaiden itaosissa. Anyway, keli on bueno ja Aurinko on parasta mielenterveydelle sitten kippuranauramisen.
Huokailen vahan. aion viettaa suksetonta viikonloppua. Blåtur jaa kokematta ja kaikki suksi-innostus ladataan maanantaina saapuviin Espoolaisperheen ex-suksiin. Phat Luv - nimi on enne ja muut latinalaiset hienoudet.
Yks hieno suksitarina jaettavaksi. Eilen menin suksikauppaan .poinks poinks telemarkhyllylle. Suunnitelma oli kokeilla hyva kenka ja løytaa se jonkun hylkaamana osta-myy palstalta. Haukkana sain apua ja muuminorjaks avauduin monotarpeesta. Sitten se juippi kanteli laatikoita ja selitti ja kyseli. Joka neljas kysymys meni ohi, mutta koitin hymyilla. Sitten se kysy mun suksita ja sitten ma kerroin. Sen mielesta mun sukset oli just hienot ja oivat ja maukkaat. Asiakastyytyvaisyydenperusteet oli luettu edes ja takaisin ja edestakaisin.
Seuraava aihe, siteet: sanoin ettei mulla viela ole ja topptur ja rottefella. Sitten se selitti pitkat patkat. Koska se poika oli aika mukava, en halunnut lopettaa keskustelua, niin kysyin sen mielipidetta "Gåmoduksesta". Eli siteen ominaisuudesta, jossa jalkaan saa sikkena liikkuvuutta kun taapertaa rinnetta yløspain. Ja sitten se tapahtu- *KABOOM* - pojan silmat rupes kiilumaan ja suu vaahtoamaan. Gåmodus ja seitsemastaivas. Kuolen huomenna ja petyn katkerasti ja kukaan ei ikina tee mulle evasleipia yllatykseks, jos en hanki gåmodusta. Gåmodus on norjan Eldorado ja suurin energiansaastømetodi, hauskannakoisen telemarkentusiastin mukaan, mene ja tieda.
Olis tehnyt mieli sanoa etta BREATH, it's not ALL about telemark. Tosielaman pyørteissa sanoin:" ahaa, så lurt, eg må tenke på det". Mulle jai semmonen olo, kun hipsin pois sielta kaupasta, etta se poika jai pakkailemaan monoja hokien, hiljaa itsekseen, "gåmodus o gåmodus".
Toinen hienompi edellista tarina. Torstai-aamu. Sjors ja Siiri nauttii aamupalaa. Kun vetelen viimisia jugurttitøhnia naamariin , Sjors vasta valitsee aamumusiikkeja. Hollantilanen on fiksoitunut puuroon, "poridge" ( vaikka yks amerikan yhdysvaltalainen tytsy sano, etta satuhahmot mussuttaa "poridgea" ja oikeet tyypit syø "oatmealea", sanavarstoerrori, hænellæ luulen) on kuulemma tarkein sana minka norja-aika on tuonut sanavarastoon. Suomalaistyylinen kaurapuuro on nykyaan hollantilaistakin perushengissapidinta. Yksi ongelma kuitenkin on puuron lampotila. Sjors on kylla oikeesti kylla myøs hidas syømaan, en huijaa. Kun puoli litraa maitoa ei riittanyt jaahdyttamaan harmaata limaa ja oltiin jo katasrofaalisen myøhassa, totesin vaan, etta laitan nyt tossut jalkaan ja menen. Hissin luona, kohtaamme taas. Posliininen puurokippo kadessa lusikka toisessa reppu olalla. Take-away kaurapuuro. Hissi on ihan taynna. Katseet hakeutuu eloveenaan. Kaurapuuro jaahtyy syøtavaksi. Puolessa valissa pihaa puuro astia on ihan tyhja ja Sjors rupeaa juoksemaan vimmatusti. En oikeen ymmarra. Hollantilainen hyøkkaa postilaatikkorakennukseen, pienen pieni kirjelaatikko auki ja aamiaskippo ja lusikka postiluukkuun. Niks naks lukko kiinni ja aamiastoiminta on poissa silmista ja poissa mielesta. Taydellista tehokkuusajattelua, I'm lovin it!
Eilen myøs kokeiltu ja hyvaksi todettu ajanviettoformaatti: "after library"-beer. Helppo tapa paasta muistelemasta juuri opittuja mustankappaleen ominaisuuksia. Kello seitseman nolla komle ulos matikanlaitoksen arkistohyllyjen valista. Kello seitseman yksitoista: kallis, mtta maukas, pingviineinkoristeltu tuopinpoikanen pøydalla Blackgammonnin (tai mika se on se peli missa kaikki nappulat pitaa saada yhteen nurkkaan ja sitte ulos ja on kaks noppaa ja yksinaiset saa popsia) kanssa. Nopat tuotti paanvaivaa. Pubi, jossa on noin 20 lautapelia, mutta joissa vain kahdessa on noppa. Totaalinen note to pubinpitajat -MOMENT. Sitapaitsi ja aivan oikeesti, toinen niista nopista oli sellanen et siina oli kaks ykkøsta ja yhtamonta kakkosta ja sama lukumaara kolmosia. Vaaleanpunainen yliviivauskyna pelasti illan.
Blackgamon vaihtu shakkiin , mika vaihtu paikallisten kanssa sohvalle katsomaan ampumahiihtoa. Todettiin etta Suomi ja Austraalia, talviurheilun Harry Potter ja muut hyvikset, ovat samassa mitallisaldossa. Ojnevojne. Åsmund oli sita mielta etta Dan Brown on ihan tyhma.Mietittiin voisko keittiøssa pitaa akvaariota ja hyødyntaa fisuja vaikka kaakojauheen ja maidon sekoittamisessa. Biohajoava blenderi. Agresiivisia kultakaloja peraankuulutetaan. Sain ylipuhuttua kaikki katsomaan Junon. Pitka kirjastopaiva.
On hauska huomata miten maailmaa voi katsoa monella tavalla. Syksylla spottailin rajakustannuksia kaupanhyllyilla. Eilen aamulla koitin bondata konvektion kanssa, kun tepsuttelin kouluun. Meterologia lasit alkaa ujuttautua aivojen kautta verkkokalvoille. Watch out Pekka Pouta.
Yks juttu mika pitaa mainita on ruskea juusto. Norjalaisinta norjuutta norjassa. Maistuu suolaiselta kinuskilta. Kaikki syø sita kokoajan.Jos ne ei syø sita, niin ne hehkuttaa sita. Norjassakaan aidit ei anna puhua ruoka suussa. End of story.
Simpula og Bergen
Bergen hymyilee tanaan, aurinko ja paljas afaltti.Mutaa, ruohotupsuja ja pipovapaita Norskeja. Vahan myøs huijattu olo -taalla ei sada.
Tekis mieli heittaa lapaset katuojaan ja tarttua pultsaria hihasta ja kysaista tangoon. Taisin pistaa vahan veitsihaavaan -faktoria peliin - feisbuuk paivitysten perusteella pakkannen paukahtelee pohjoismaiden itaosissa. Anyway, keli on bueno ja Aurinko on parasta mielenterveydelle sitten kippuranauramisen.
Huokailen vahan. aion viettaa suksetonta viikonloppua. Blåtur jaa kokematta ja kaikki suksi-innostus ladataan maanantaina saapuviin Espoolaisperheen ex-suksiin. Phat Luv - nimi on enne ja muut latinalaiset hienoudet.
Yks hieno suksitarina jaettavaksi. Eilen menin suksikauppaan .poinks poinks telemarkhyllylle. Suunnitelma oli kokeilla hyva kenka ja løytaa se jonkun hylkaamana osta-myy palstalta. Haukkana sain apua ja muuminorjaks avauduin monotarpeesta. Sitten se juippi kanteli laatikoita ja selitti ja kyseli. Joka neljas kysymys meni ohi, mutta koitin hymyilla. Sitten se kysy mun suksita ja sitten ma kerroin. Sen mielesta mun sukset oli just hienot ja oivat ja maukkaat. Asiakastyytyvaisyydenperusteet oli luettu edes ja takaisin ja edestakaisin.
Seuraava aihe, siteet: sanoin ettei mulla viela ole ja topptur ja rottefella. Sitten se selitti pitkat patkat. Koska se poika oli aika mukava, en halunnut lopettaa keskustelua, niin kysyin sen mielipidetta "Gåmoduksesta". Eli siteen ominaisuudesta, jossa jalkaan saa sikkena liikkuvuutta kun taapertaa rinnetta yløspain. Ja sitten se tapahtu- *KABOOM* - pojan silmat rupes kiilumaan ja suu vaahtoamaan. Gåmodus ja seitsemastaivas. Kuolen huomenna ja petyn katkerasti ja kukaan ei ikina tee mulle evasleipia yllatykseks, jos en hanki gåmodusta. Gåmodus on norjan Eldorado ja suurin energiansaastømetodi, hauskannakoisen telemarkentusiastin mukaan, mene ja tieda.
Olis tehnyt mieli sanoa etta BREATH, it's not ALL about telemark. Tosielaman pyørteissa sanoin:" ahaa, så lurt, eg må tenke på det". Mulle jai semmonen olo, kun hipsin pois sielta kaupasta, etta se poika jai pakkailemaan monoja hokien, hiljaa itsekseen, "gåmodus o gåmodus".
Toinen hienompi edellista tarina. Torstai-aamu. Sjors ja Siiri nauttii aamupalaa. Kun vetelen viimisia jugurttitøhnia naamariin , Sjors vasta valitsee aamumusiikkeja. Hollantilanen on fiksoitunut puuroon, "poridge" ( vaikka yks amerikan yhdysvaltalainen tytsy sano, etta satuhahmot mussuttaa "poridgea" ja oikeet tyypit syø "oatmealea", sanavarstoerrori, hænellæ luulen) on kuulemma tarkein sana minka norja-aika on tuonut sanavarastoon. Suomalaistyylinen kaurapuuro on nykyaan hollantilaistakin perushengissapidinta. Yksi ongelma kuitenkin on puuron lampotila. Sjors on kylla oikeesti kylla myøs hidas syømaan, en huijaa. Kun puoli litraa maitoa ei riittanyt jaahdyttamaan harmaata limaa ja oltiin jo katasrofaalisen myøhassa, totesin vaan, etta laitan nyt tossut jalkaan ja menen. Hissin luona, kohtaamme taas. Posliininen puurokippo kadessa lusikka toisessa reppu olalla. Take-away kaurapuuro. Hissi on ihan taynna. Katseet hakeutuu eloveenaan. Kaurapuuro jaahtyy syøtavaksi. Puolessa valissa pihaa puuro astia on ihan tyhja ja Sjors rupeaa juoksemaan vimmatusti. En oikeen ymmarra. Hollantilainen hyøkkaa postilaatikkorakennukseen, pienen pieni kirjelaatikko auki ja aamiaskippo ja lusikka postiluukkuun. Niks naks lukko kiinni ja aamiastoiminta on poissa silmista ja poissa mielesta. Taydellista tehokkuusajattelua, I'm lovin it!
Eilen myøs kokeiltu ja hyvaksi todettu ajanviettoformaatti: "after library"-beer. Helppo tapa paasta muistelemasta juuri opittuja mustankappaleen ominaisuuksia. Kello seitseman nolla komle ulos matikanlaitoksen arkistohyllyjen valista. Kello seitseman yksitoista: kallis, mtta maukas, pingviineinkoristeltu tuopinpoikanen pøydalla Blackgammonnin (tai mika se on se peli missa kaikki nappulat pitaa saada yhteen nurkkaan ja sitte ulos ja on kaks noppaa ja yksinaiset saa popsia) kanssa. Nopat tuotti paanvaivaa. Pubi, jossa on noin 20 lautapelia, mutta joissa vain kahdessa on noppa. Totaalinen note to pubinpitajat -MOMENT. Sitapaitsi ja aivan oikeesti, toinen niista nopista oli sellanen et siina oli kaks ykkøsta ja yhtamonta kakkosta ja sama lukumaara kolmosia. Vaaleanpunainen yliviivauskyna pelasti illan.
Blackgamon vaihtu shakkiin , mika vaihtu paikallisten kanssa sohvalle katsomaan ampumahiihtoa. Todettiin etta Suomi ja Austraalia, talviurheilun Harry Potter ja muut hyvikset, ovat samassa mitallisaldossa. Ojnevojne. Åsmund oli sita mielta etta Dan Brown on ihan tyhma.Mietittiin voisko keittiøssa pitaa akvaariota ja hyødyntaa fisuja vaikka kaakojauheen ja maidon sekoittamisessa. Biohajoava blenderi. Agresiivisia kultakaloja peraankuulutetaan. Sain ylipuhuttua kaikki katsomaan Junon. Pitka kirjastopaiva.
On hauska huomata miten maailmaa voi katsoa monella tavalla. Syksylla spottailin rajakustannuksia kaupanhyllyilla. Eilen aamulla koitin bondata konvektion kanssa, kun tepsuttelin kouluun. Meterologia lasit alkaa ujuttautua aivojen kautta verkkokalvoille. Watch out Pekka Pouta.
Yks juttu mika pitaa mainita on ruskea juusto. Norjalaisinta norjuutta norjassa. Maistuu suolaiselta kinuskilta. Kaikki syø sita kokoajan.Jos ne ei syø sita, niin ne hehkuttaa sita. Norjassakaan aidit ei anna puhua ruoka suussa. End of story.
Simpula og Bergen
tiistai 16. helmikuuta 2010
lauseet ilman loppuja
17 minuuttia aikaa, kirjoittaa blogia päästä eroon juoksupöksyistä ja kömpiä suihkun kautta villahuosuihin ja illallispöytään.
Asiat voi muuttua nopeasti, varsinkin mieli. Hidas aamu, harmaa Bergen. Ei mitään ihmeellistä. Päivän ainut luento käsitteli suomalaisen meterologin kehittelemä teoriaa, siitä miks venepoiju pomppaa takas pintaa, jos sen päälle istuu tai muuten vaan tunkee veden alle. Maailman siisteys oli kadonnut. Selkälihakset jumitti.
Istuin tietokone luokassa. Luin HS.fistä miten olla läsnäoleva. Avasin sivuja, joista olis ollut hieno lukea ja oppia. Käytin Google scholaaria, mutta kun artikelin nimeen tuli typo luovutin. Istuin näyttöpäätteen edessä ja hoin tämä on siistiä, mielenkiintosta, mun juttu, jee jee. Ei auttanut.
Menin luku saliin, söin kaikki eväät vaikkei ollut nälkä. Avasin kirjat. Lauseiden loput jäi usein rekisteröimättä. Join paljon vettä. Päätin mennä kotiin lukemaan.
Kävelin puolet matkasta, koska en jaksanut mennä bussiin. Kauppareissu - huomasin seisovani kananmunahyllyn edessä leivinjauhepussin ja kahden hillopurkin kanssa miettien miten sukkahuosut voi olla niksipirkan yleisin raaka-aine. Aikamoista jumitusta. Söin muutaman päärynän ja kuvittelin perheriitoja kalustekaupan näyteikkunaan.
Kotona, kahvinkeitto. Mutteripannun ihana korina kuulosti lähinnä limaklöntiltä jonkun karvaisessa kurkussa. Ei yhtään meterologia ahaa-elämystä. Kaikki sumokatkarapu-powerit oli hukassa, pahasti.
Päivän ainut sovittu kellonlyömä. Puol seiskan lenkkikerho. Kun tunkee reisiään trikoisiin ja pinnittää hiuksia "tytöt jotka juoksee lujaa, hymy huulilla, panta päässä"-asentoon alkoi jo helpottaa. Saksalainen joukkueenjohtaja oli käärinyt punamustat adidakset capri pituuteen ja somistanut mahansa hejastava poliisivyöllä. Pyjamahousuinen tuleva juristi katso mua vähän aikaa, nosti käden suorana oman rintansa tasoon. " Do a little limbo, it makes you always laugh", ihanaa asua solussa. (En uskonut kirjottavani tota lausetta - mutta siinä se on, bittimössöä google-sukupolvelle).
Juostiin tunti - ylös alas, kovaa hiljaa, umpikuja, polku, luistinrata ja moottoritien reuna. Dr "running" phil. Joskus on vaan hyvä vähän terapia juosta. Yhteisanalyysi tilanteesta on monesti hedelmällisempi ratkaisu, entä yksin nautittu ajatuspuuro.Kun tultiin takas, ostettiin maitoa. Ikkunamaitoa ja parasta ennen päiväysten sekoittelua. Pienet jutut voi olla isoja. Ja aina ei oo helppoa olla tosi tehokas ja ilonen ja motivoitunut ja inspiroitunut, vaikka onkin hyvinvoiva terve nuori ihminen ja Norjassa.
Meri on taas ihan kiva ja huomenna on uus päivä oppia virtuaali lämpötila.
Asiat voi muuttua nopeasti, varsinkin mieli. Hidas aamu, harmaa Bergen. Ei mitään ihmeellistä. Päivän ainut luento käsitteli suomalaisen meterologin kehittelemä teoriaa, siitä miks venepoiju pomppaa takas pintaa, jos sen päälle istuu tai muuten vaan tunkee veden alle. Maailman siisteys oli kadonnut. Selkälihakset jumitti.
Istuin tietokone luokassa. Luin HS.fistä miten olla läsnäoleva. Avasin sivuja, joista olis ollut hieno lukea ja oppia. Käytin Google scholaaria, mutta kun artikelin nimeen tuli typo luovutin. Istuin näyttöpäätteen edessä ja hoin tämä on siistiä, mielenkiintosta, mun juttu, jee jee. Ei auttanut.
Menin luku saliin, söin kaikki eväät vaikkei ollut nälkä. Avasin kirjat. Lauseiden loput jäi usein rekisteröimättä. Join paljon vettä. Päätin mennä kotiin lukemaan.
Kävelin puolet matkasta, koska en jaksanut mennä bussiin. Kauppareissu - huomasin seisovani kananmunahyllyn edessä leivinjauhepussin ja kahden hillopurkin kanssa miettien miten sukkahuosut voi olla niksipirkan yleisin raaka-aine. Aikamoista jumitusta. Söin muutaman päärynän ja kuvittelin perheriitoja kalustekaupan näyteikkunaan.
Kotona, kahvinkeitto. Mutteripannun ihana korina kuulosti lähinnä limaklöntiltä jonkun karvaisessa kurkussa. Ei yhtään meterologia ahaa-elämystä. Kaikki sumokatkarapu-powerit oli hukassa, pahasti.
Päivän ainut sovittu kellonlyömä. Puol seiskan lenkkikerho. Kun tunkee reisiään trikoisiin ja pinnittää hiuksia "tytöt jotka juoksee lujaa, hymy huulilla, panta päässä"-asentoon alkoi jo helpottaa. Saksalainen joukkueenjohtaja oli käärinyt punamustat adidakset capri pituuteen ja somistanut mahansa hejastava poliisivyöllä. Pyjamahousuinen tuleva juristi katso mua vähän aikaa, nosti käden suorana oman rintansa tasoon. " Do a little limbo, it makes you always laugh", ihanaa asua solussa. (En uskonut kirjottavani tota lausetta - mutta siinä se on, bittimössöä google-sukupolvelle).
Juostiin tunti - ylös alas, kovaa hiljaa, umpikuja, polku, luistinrata ja moottoritien reuna. Dr "running" phil. Joskus on vaan hyvä vähän terapia juosta. Yhteisanalyysi tilanteesta on monesti hedelmällisempi ratkaisu, entä yksin nautittu ajatuspuuro.Kun tultiin takas, ostettiin maitoa. Ikkunamaitoa ja parasta ennen päiväysten sekoittelua. Pienet jutut voi olla isoja. Ja aina ei oo helppoa olla tosi tehokas ja ilonen ja motivoitunut ja inspiroitunut, vaikka onkin hyvinvoiva terve nuori ihminen ja Norjassa.
Meri on taas ihan kiva ja huomenna on uus päivä oppia virtuaali lämpötila.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
kahden laskun päivä ja sunnuntai
Okeimoi vaan kaikki, ihanaa että olette päässeet tänne internetin ihmeellisen vaikutuspiiriin. Niin timanttista.
Norjassa ollaan vielä. The Kinks -This time tomorrow soi spotifyn kautta, makuupussi haisee savulta. Tuntuu vähän tylsältä taas pyöritellä tätä blogihöpötystä lumen, vuorien ja telemarkkien ympärillä. Niin on kuitenkin käynyt, ulkoilua Kvamskogenin alueella.
Launatai aamu oli kamala. Älä ikinä pakkaa rinkkaa vasta aamulla ja herää puoltuntia liian myöhään. Perjantai illan "lumivyörypiipparinmetsästys" - ahdistus sai mut syömään kaikki loput suomalaiset suklaat.Suklaaähky-painajaiset siivitti mut aamupaniikkiin. Gaute ylipuhu bussikuskin odattamaan puoltoistaminuuttia. Siiri, sauvat, sukset, päiväreppu ja rinkka juoksee Bergenin bussiasemalla 7.31 kaiken mitä reisistä irtoaa, lähinnä Siirin reisistä.
Tunnin powernapp bussissa ja kaikki mukavustuu. Nousukarvat suksiin, heti kun telttailurihkama on piilotettu jonkun norjalaisen mökkeilijän ojaan. Rinkan raincover otti ensikertaa kontaktia rinkan pintaan sekä raikkaaseen talvi-ilmaan. Sitten alkoi aurinkoloma. Liian kapeat nousukarvat, sukset ilman nousupaloja ja aika korkeat muovimonot. Ylöspäin menevät metrit eivät olleet ilmaisia. Päästiin Byfjelletin huipulle, viime sunnuntain kiipeämätön huippu on nyt saavutettu.
Koko norjan fjellski papat oli lähtenyt moikkaamaan aurinkoa. Vaihdettiin monet "good tur" " likeså, ha det bra". Tuulensuojassa kiven takana.Fiilisteltiin lämmittävää valoa ja grillattiin nassujamme. Bikinit olis ollut paikallaan. Puhuttiin matkustelusta, todettiin että on ehkä helpompi löytää itsenä tiistai aamuna myslin seasta kuin Aasiasta. Aurinkolaisit olis antanut päivälle kunniamaininnan. Lounaaksi vähän voileipiä ja kiistelyä pussikaakaon annostelusta.
Alas meno oli rankkusasteelta samaa kuin ylöstulo. Telemarkit ja vuorenharja ja pieni jännitys johti moneen lumikuoppaan. Kyllä sinne kuruun tuli varmaan muutama hyväksyttäväkin kyykkäys. Hampaita kiristellen, pakko myöntää, ottetuna katsoo vierestä kun viikinkikansa vetelee vihellelen ohi, pieniä hyppyjä ja lallattelua. Äh mitä vuorenpeikkoja. Sitten oltiinkin jo alhaalla. Kurussa papat istu aurinkoseinustalla sukset pystyssä, koirat vieressä ja veteli voileipiä. Tunturitunnelmaa. Alpit ilman kasarihumppaa ja tortelliineja.
Niin paljon vaatteita pois kun on soveliasta ja suotavaa. Nousukarvojen repimistä, liimailua ja kohti uutta laskua, siis nousua. Sitten se tapahtu. Ymmärsin karvakävelyn ytimen. Päättäväinen "tumps" joka askelleella pitää turhat taaksepäin liukumiset poissa. Puhuttiin lumivyöryistä, lähinnä oltiin hiljaa ja hikoiltiin vastamäkeen. Ylhäällä oli jo alaspäin suuntaileva aurinko ja kivi, jonka takana oli hienoa todeta, että normaali Jaska Jokunen saa syödä nelkyt suklaakeksiä päivässä. Nelkyt suklaakeksiä vai kaks levyä suklaata? Syötiin noin 12 suklaakeksiä ja rivejä suklaata. Gaute söi melkein kaikki keksit, osa oli murtunut.
Päivän toinen lasku. Lopun metsä ja kaikki muutkin risut oli huonoa aikaa. Jokaisen pikku hyppäyksen jälkeen telemarkit oli ylämäkeen ja muut osat jossain oudossa väännelmässä, 2/3-kertaa vaivaiskoivussa. Kun ne idut ja muut orgaaniset kasvustot viimein päättyi, oli viimeisten liimailusessioiden aika. Nousukarvat ja kohti sivilisaatiota.
Daniel, saksan eräkokki numero yksi, tuli puol tuntia sen jälkeen kun oltiin alettu seistä bussipysäkillä. Ohi ajaneet bussit oli huokuttelevia, untuva takki oli olemisen valopilkku. Valkoisen auton saapuminen, kaikki autoon ja etsimään erämaata makuuhuoneeksi. Löyty, auto jäi bussipysäkille, rämmittiin hankeen ja ruvettiin kaivamaan ja hakkaamaan puita ja niiden oksia. Otsalamput hehku pimeässä, päätettiin ratkaista tuli-kysymys hakemalla StatOilista metsää säkissä. StatOilin piha - 5 minuuttia myöhässä afterski-oluen ostoon. Alkoholiton olut ja jäätävä tuuli vastasi pre-illallis ohjelmasta. Päiväliseks oli valtava klöntti lihaan ja folioon käärittyjä vihanneksia, ketsuppia ja leipää - nälkä valmistautui jo nauttimaan pelkkää Heinzia. Lihaklöntti makkaratikun nokassa ei ole pikaruokaa. Ikea viltistä, purukahvien, jääkylmän viinin, parin "laiton sauna sveitsissä" -tarinan, lumen sulattelun ja hampaiden pesua tähtien alla täristen - kokemuksen jälkeen untuvatakin kanssa untuvapussiin.
Aamulla ylös, kaikki raajat tallella, kamat kasaan ja jäätynyt omena aamupalaks. Yks Ipodi oli lähellä pakkasmyrkytystä. Lievää kommentointia toisten kuorsailusta. Kukaan ei ollut oikeen aamu ja kylmä -ihmisiä. Muovimonojen aamukohme sai ihmiset pomppimaan.
Roman ja Sjors tuli viettämään hiihtopäivää Eikedalenin. Telemarkit ja minä mentiin mukaan ulkoilemaan hissividakkoon. Sunnuntai on hieno päivä hioa käännöstä.
Hollantisaksasuomi harjottelua rinteessä, tunnelma muuttui napsauksessa. Sjors ei halunnut laskea jyrkkää rinnettä, kyyneleet silmissä ja elämä verkkokalvolla vilistäen oli hollantilaiselle liikaa. Roman ja lumilautailuneitsyys. Kipeä häntäluu, luonnollisesti. Otettiin tyhmiä valokuvia ja jäätiin ankkurihissistä pois noin kuudellatoista täysin erillaisella tavalla. Oli ihanan turisti olo ja norjalaislasten perässä roikkuvat ja hikoilevat norjaisät loi mahtavan "hei me lasketaan"-tunnelman
Kotimatka meni auton takapenkillä kuunnellen norjalaissaksalaista kartanlukuväittelyä. Gauten ja Danielin jääkiipeily oli floppi, enempää en tiedä. Oli jotain tärinää ja sitte nirskunaa oli kuulunut ja hakku ja ote ja ojnevojne. Muutaman kivi-sakset-paperi ottelun jälkeen Daniel kuitenkin vastoin ennokko-odotuksia suostui kun suostuikin odottamaan suomalaista telemarkaloittelijaa hissilipun voimassaolon pättymiseen. En käyttänyt vessanpönttöä ässänä hihassa (... voittaakseni kivisaksetpaperia, siis)
Romanin sisko on täällä ja siten myös Romanin äidin saksalaisessa kodissa tehdyt perunalätyt. Lufthansalla lentänyt kotiruoka oli hieno tapa tappaa nälkä. Ruisleipää, omenahilloa ja perunapihvejä päivälliseks. Jälkiruuaks nutellaa ja lettuja. Oon syönyt varmaan normaalin ihmisen lettu-ja-vohveli-ja-pannukakku- vuosittaisen suosituksen noin kuukaudessa. Muutama väsynyt vitsi ja pari kielimmuria keskustelussa. Koitettiin keksiä turisti-siskolle huominen päiväohjelma.
Tämä takkutukka on nyt aika tattista vaan. Go vuoret.
Norjassa ollaan vielä. The Kinks -This time tomorrow soi spotifyn kautta, makuupussi haisee savulta. Tuntuu vähän tylsältä taas pyöritellä tätä blogihöpötystä lumen, vuorien ja telemarkkien ympärillä. Niin on kuitenkin käynyt, ulkoilua Kvamskogenin alueella.
Launatai aamu oli kamala. Älä ikinä pakkaa rinkkaa vasta aamulla ja herää puoltuntia liian myöhään. Perjantai illan "lumivyörypiipparinmetsästys" - ahdistus sai mut syömään kaikki loput suomalaiset suklaat.Suklaaähky-painajaiset siivitti mut aamupaniikkiin. Gaute ylipuhu bussikuskin odattamaan puoltoistaminuuttia. Siiri, sauvat, sukset, päiväreppu ja rinkka juoksee Bergenin bussiasemalla 7.31 kaiken mitä reisistä irtoaa, lähinnä Siirin reisistä.
Tunnin powernapp bussissa ja kaikki mukavustuu. Nousukarvat suksiin, heti kun telttailurihkama on piilotettu jonkun norjalaisen mökkeilijän ojaan. Rinkan raincover otti ensikertaa kontaktia rinkan pintaan sekä raikkaaseen talvi-ilmaan. Sitten alkoi aurinkoloma. Liian kapeat nousukarvat, sukset ilman nousupaloja ja aika korkeat muovimonot. Ylöspäin menevät metrit eivät olleet ilmaisia. Päästiin Byfjelletin huipulle, viime sunnuntain kiipeämätön huippu on nyt saavutettu.
Koko norjan fjellski papat oli lähtenyt moikkaamaan aurinkoa. Vaihdettiin monet "good tur" " likeså, ha det bra". Tuulensuojassa kiven takana.Fiilisteltiin lämmittävää valoa ja grillattiin nassujamme. Bikinit olis ollut paikallaan. Puhuttiin matkustelusta, todettiin että on ehkä helpompi löytää itsenä tiistai aamuna myslin seasta kuin Aasiasta. Aurinkolaisit olis antanut päivälle kunniamaininnan. Lounaaksi vähän voileipiä ja kiistelyä pussikaakaon annostelusta.
Alas meno oli rankkusasteelta samaa kuin ylöstulo. Telemarkit ja vuorenharja ja pieni jännitys johti moneen lumikuoppaan. Kyllä sinne kuruun tuli varmaan muutama hyväksyttäväkin kyykkäys. Hampaita kiristellen, pakko myöntää, ottetuna katsoo vierestä kun viikinkikansa vetelee vihellelen ohi, pieniä hyppyjä ja lallattelua. Äh mitä vuorenpeikkoja. Sitten oltiinkin jo alhaalla. Kurussa papat istu aurinkoseinustalla sukset pystyssä, koirat vieressä ja veteli voileipiä. Tunturitunnelmaa. Alpit ilman kasarihumppaa ja tortelliineja.
Niin paljon vaatteita pois kun on soveliasta ja suotavaa. Nousukarvojen repimistä, liimailua ja kohti uutta laskua, siis nousua. Sitten se tapahtu. Ymmärsin karvakävelyn ytimen. Päättäväinen "tumps" joka askelleella pitää turhat taaksepäin liukumiset poissa. Puhuttiin lumivyöryistä, lähinnä oltiin hiljaa ja hikoiltiin vastamäkeen. Ylhäällä oli jo alaspäin suuntaileva aurinko ja kivi, jonka takana oli hienoa todeta, että normaali Jaska Jokunen saa syödä nelkyt suklaakeksiä päivässä. Nelkyt suklaakeksiä vai kaks levyä suklaata? Syötiin noin 12 suklaakeksiä ja rivejä suklaata. Gaute söi melkein kaikki keksit, osa oli murtunut.
Päivän toinen lasku. Lopun metsä ja kaikki muutkin risut oli huonoa aikaa. Jokaisen pikku hyppäyksen jälkeen telemarkit oli ylämäkeen ja muut osat jossain oudossa väännelmässä, 2/3-kertaa vaivaiskoivussa. Kun ne idut ja muut orgaaniset kasvustot viimein päättyi, oli viimeisten liimailusessioiden aika. Nousukarvat ja kohti sivilisaatiota.
Daniel, saksan eräkokki numero yksi, tuli puol tuntia sen jälkeen kun oltiin alettu seistä bussipysäkillä. Ohi ajaneet bussit oli huokuttelevia, untuva takki oli olemisen valopilkku. Valkoisen auton saapuminen, kaikki autoon ja etsimään erämaata makuuhuoneeksi. Löyty, auto jäi bussipysäkille, rämmittiin hankeen ja ruvettiin kaivamaan ja hakkaamaan puita ja niiden oksia. Otsalamput hehku pimeässä, päätettiin ratkaista tuli-kysymys hakemalla StatOilista metsää säkissä. StatOilin piha - 5 minuuttia myöhässä afterski-oluen ostoon. Alkoholiton olut ja jäätävä tuuli vastasi pre-illallis ohjelmasta. Päiväliseks oli valtava klöntti lihaan ja folioon käärittyjä vihanneksia, ketsuppia ja leipää - nälkä valmistautui jo nauttimaan pelkkää Heinzia. Lihaklöntti makkaratikun nokassa ei ole pikaruokaa. Ikea viltistä, purukahvien, jääkylmän viinin, parin "laiton sauna sveitsissä" -tarinan, lumen sulattelun ja hampaiden pesua tähtien alla täristen - kokemuksen jälkeen untuvatakin kanssa untuvapussiin.
Aamulla ylös, kaikki raajat tallella, kamat kasaan ja jäätynyt omena aamupalaks. Yks Ipodi oli lähellä pakkasmyrkytystä. Lievää kommentointia toisten kuorsailusta. Kukaan ei ollut oikeen aamu ja kylmä -ihmisiä. Muovimonojen aamukohme sai ihmiset pomppimaan.
Roman ja Sjors tuli viettämään hiihtopäivää Eikedalenin. Telemarkit ja minä mentiin mukaan ulkoilemaan hissividakkoon. Sunnuntai on hieno päivä hioa käännöstä.
Hollantisaksasuomi harjottelua rinteessä, tunnelma muuttui napsauksessa. Sjors ei halunnut laskea jyrkkää rinnettä, kyyneleet silmissä ja elämä verkkokalvolla vilistäen oli hollantilaiselle liikaa. Roman ja lumilautailuneitsyys. Kipeä häntäluu, luonnollisesti. Otettiin tyhmiä valokuvia ja jäätiin ankkurihissistä pois noin kuudellatoista täysin erillaisella tavalla. Oli ihanan turisti olo ja norjalaislasten perässä roikkuvat ja hikoilevat norjaisät loi mahtavan "hei me lasketaan"-tunnelman
Kotimatka meni auton takapenkillä kuunnellen norjalaissaksalaista kartanlukuväittelyä. Gauten ja Danielin jääkiipeily oli floppi, enempää en tiedä. Oli jotain tärinää ja sitte nirskunaa oli kuulunut ja hakku ja ote ja ojnevojne. Muutaman kivi-sakset-paperi ottelun jälkeen Daniel kuitenkin vastoin ennokko-odotuksia suostui kun suostuikin odottamaan suomalaista telemarkaloittelijaa hissilipun voimassaolon pättymiseen. En käyttänyt vessanpönttöä ässänä hihassa (... voittaakseni kivisaksetpaperia, siis)
Romanin sisko on täällä ja siten myös Romanin äidin saksalaisessa kodissa tehdyt perunalätyt. Lufthansalla lentänyt kotiruoka oli hieno tapa tappaa nälkä. Ruisleipää, omenahilloa ja perunapihvejä päivälliseks. Jälkiruuaks nutellaa ja lettuja. Oon syönyt varmaan normaalin ihmisen lettu-ja-vohveli-ja-pannukakku- vuosittaisen suosituksen noin kuukaudessa. Muutama väsynyt vitsi ja pari kielimmuria keskustelussa. Koitettiin keksiä turisti-siskolle huominen päiväohjelma.
Tämä takkutukka on nyt aika tattista vaan. Go vuoret.
perjantai 12. helmikuuta 2010
fjellpulkka
Vähän kirjaimista muodostuvaa tiedonvälitystä. Norjaa norjasta. Olen pääsemässä taas SiiriSiiri-moodin.
Tästä tiedän: 1) Outoilen keittiössä ( rusinaporkkanaruislese-leipä sai hollantilaiskummastelua osakseen, raaka kananmuna punajuurimunakoisowokissa ei herättänyt ympäristössä gastronomista hurraata), 2) Innostuin geostrofia laskareista, puol 6 joku kysy, että eikö ois aika mennä kotiin syömään päivällistä? Keskittyminen on palannut, tai ainakin kävi torstaina pikavisiitillä. Oli hauska hengaa sen kanssa hetkonen. 3) On perjantai ja leivon villahousuissa ja selostan Hollanti-Saksa beerpong- maataistoa. Jokainen nautittu alkoholiannos vaatii tanssin. Saksalainen robotti ja legendaarikseksi jo alle viikossa muuntunut "the knee bend" ovat jo pyörineet keittiössämme.Perjantain oleminenpelkästään- toimintasuunnitelma päästää mut pelaamaan taas omassa normaalisarjassani.
Tänään oli Chill ulkoilua. Aamulla vähän Supernaivia, Hesarin verkkolehteä ja ansaittua hitautta. Torstain pienet matemaattiset ahaa:t antoi toivoa myös akateemiselle kehittymiselle norjassa.
Muilta osin mun akateeminen viikko ei ole ollut fanfaarien riemuääniä eikä mahtavia juhlakavalkaadeja. Olin nukkunut pommiin, menin kouluun, avaan koneen, teen oikeesti jotain koulujuttua, samalla vaan vähän avaan facebookkia. Samaan aikaan toisaalla. Luento, jolta olen poissa koska olen niin myöhässä, keskeytyy. Huippujokuyliarvoprofessori tarvitsee kopiokoneelta jotain. Tietokoneluokassa Siiri ja Facebook ja Professori ja tunnistus. Ei ollut mitenkään kypsä, aikuinen taikka noheva olo.
Sama professori, seuraava päivä. Siirin avain on ihan mutkikas ja vaatii vaihtoa. Ainut tapa on saada suora avainon sinä aikana, kun tarjolla olisi opetusta fysikaalisessa klimatologiassa. Olen jo aamulla höpötänyt sille proffalle jotain merivirtamössöä. Koputan oveen ja rupeen, varmaan aika punastuneena, selvittämään avainta ja etten pääse ja sitä ja tätä. Professori rupee vaan nauraan, katsoo mua hetken ja sanoo "relax, you are in the university you can do as you like" "good luck with your key". Totaalinen Siiri ja Isomaailma-tilanne, kysymys tais olla nauraakko itselle vai itsensä kanssa.
Pulkkailtiin ja kivuttiin kolme tunturia. Sitä tottuu aika helposti siihen, että on etu-oikeutettu mäkiin. Ulkona nautittu lounas (leipää ja niin paljon leipää) ja aurinko todisti, että sisällä olo olisi ollut vääryys sen kaikissa taivutettavissa muodoissa. Flöyen oli totaalisesti parasta pulkkailua, vaikka liukurin kanssa olo oli välillä sama niinkun ajelis carting-autolla oikeiden automobiilien liikenteeessä. Gauten ja Åsmundin vihreä kissakelkka, jossa oli jarrut jumahtanut permanentisti päälle aiheutti vaaratilanteita, jäätöyssyt murskautti häntäluita. Koko matkan ylös näkyi rikkinäisiä pulkkia ja muovipaloja, olis voinut vaikka koota oman laskuvälineen menomatkalla. Jeesus-teippi ja Erikeeper kunnian. Eritysmaininta myös purukumille. Totaalinen killeri-mäki. Muistikirjaan kirjotan: Ei junaa ja tosijyrkkää käännöstä, jos ei halua kaatua, nauraa, kastua tai saada vatsalihastuntemuksia. Vielä alhaalla Jackie oli ihan intopiukkana laskusysteemeistä. Minkäs teet, Hollanti on pannukakkumaa täysin ilman nostatusta. Kun häntäluut tuntui enemmän kun oli siedettävää, oli aika lähteä kotiin. Bussissa Jackiella oli vaikeuksia istua.
Keskiviikkona oli taas vaffletorsdag. Olen myös leiponut. Tällä hetkellä kerroksemme asukkaat paukuttaa kattiloita, minä tungen näppäilyjen välissä untuvatakkia pussiinsa. Ensi yö ulkoilmaa, ensiks vähän vuoreilua. Lumilauta saa jäädä naarmuineen kotiin. Eli hiihtää maratonia (ojnevojne mitä hiihtomääriä, tuskin terveellistä joskin lumi-iloa), joten fjellskit ja nousukarvat voi tulla kanssani 7.30 bussiin la-aamuna. Bussiaamupala it will be.
Nyt roinat purkkiin ja unitoimintaa. Paistoin tuoreen leivän. Koitan myös hoitaa mun oikeeta elämää tän kaiken permanent hiihtoloman ohella. Vuokranmaksua ja kirjaston kirjojen takaisinluovuttelua.
Huomenna aion katsella pilviä ja lumihiutaleita - en tahdo alkaa suorittaan ulkoilua, niin etten muistakkaaan tajuta miten hienoa on et tää systeemi on 23 astetta kallellaan.
Nyt on lunta ja aurinkoa että tänne vaan taapertajat!
Tästä tiedän: 1) Outoilen keittiössä ( rusinaporkkanaruislese-leipä sai hollantilaiskummastelua osakseen, raaka kananmuna punajuurimunakoisowokissa ei herättänyt ympäristössä gastronomista hurraata), 2) Innostuin geostrofia laskareista, puol 6 joku kysy, että eikö ois aika mennä kotiin syömään päivällistä? Keskittyminen on palannut, tai ainakin kävi torstaina pikavisiitillä. Oli hauska hengaa sen kanssa hetkonen. 3) On perjantai ja leivon villahousuissa ja selostan Hollanti-Saksa beerpong- maataistoa. Jokainen nautittu alkoholiannos vaatii tanssin. Saksalainen robotti ja legendaarikseksi jo alle viikossa muuntunut "the knee bend" ovat jo pyörineet keittiössämme.Perjantain oleminenpelkästään- toimintasuunnitelma päästää mut pelaamaan taas omassa normaalisarjassani.
Tänään oli Chill ulkoilua. Aamulla vähän Supernaivia, Hesarin verkkolehteä ja ansaittua hitautta. Torstain pienet matemaattiset ahaa:t antoi toivoa myös akateemiselle kehittymiselle norjassa.
Muilta osin mun akateeminen viikko ei ole ollut fanfaarien riemuääniä eikä mahtavia juhlakavalkaadeja. Olin nukkunut pommiin, menin kouluun, avaan koneen, teen oikeesti jotain koulujuttua, samalla vaan vähän avaan facebookkia. Samaan aikaan toisaalla. Luento, jolta olen poissa koska olen niin myöhässä, keskeytyy. Huippujokuyliarvoprofessori tarvitsee kopiokoneelta jotain. Tietokoneluokassa Siiri ja Facebook ja Professori ja tunnistus. Ei ollut mitenkään kypsä, aikuinen taikka noheva olo.
Sama professori, seuraava päivä. Siirin avain on ihan mutkikas ja vaatii vaihtoa. Ainut tapa on saada suora avainon sinä aikana, kun tarjolla olisi opetusta fysikaalisessa klimatologiassa. Olen jo aamulla höpötänyt sille proffalle jotain merivirtamössöä. Koputan oveen ja rupeen, varmaan aika punastuneena, selvittämään avainta ja etten pääse ja sitä ja tätä. Professori rupee vaan nauraan, katsoo mua hetken ja sanoo "relax, you are in the university you can do as you like" "good luck with your key". Totaalinen Siiri ja Isomaailma-tilanne, kysymys tais olla nauraakko itselle vai itsensä kanssa.
Pulkkailtiin ja kivuttiin kolme tunturia. Sitä tottuu aika helposti siihen, että on etu-oikeutettu mäkiin. Ulkona nautittu lounas (leipää ja niin paljon leipää) ja aurinko todisti, että sisällä olo olisi ollut vääryys sen kaikissa taivutettavissa muodoissa. Flöyen oli totaalisesti parasta pulkkailua, vaikka liukurin kanssa olo oli välillä sama niinkun ajelis carting-autolla oikeiden automobiilien liikenteeessä. Gauten ja Åsmundin vihreä kissakelkka, jossa oli jarrut jumahtanut permanentisti päälle aiheutti vaaratilanteita, jäätöyssyt murskautti häntäluita. Koko matkan ylös näkyi rikkinäisiä pulkkia ja muovipaloja, olis voinut vaikka koota oman laskuvälineen menomatkalla. Jeesus-teippi ja Erikeeper kunnian. Eritysmaininta myös purukumille. Totaalinen killeri-mäki. Muistikirjaan kirjotan: Ei junaa ja tosijyrkkää käännöstä, jos ei halua kaatua, nauraa, kastua tai saada vatsalihastuntemuksia. Vielä alhaalla Jackie oli ihan intopiukkana laskusysteemeistä. Minkäs teet, Hollanti on pannukakkumaa täysin ilman nostatusta. Kun häntäluut tuntui enemmän kun oli siedettävää, oli aika lähteä kotiin. Bussissa Jackiella oli vaikeuksia istua.
Keskiviikkona oli taas vaffletorsdag. Olen myös leiponut. Tällä hetkellä kerroksemme asukkaat paukuttaa kattiloita, minä tungen näppäilyjen välissä untuvatakkia pussiinsa. Ensi yö ulkoilmaa, ensiks vähän vuoreilua. Lumilauta saa jäädä naarmuineen kotiin. Eli hiihtää maratonia (ojnevojne mitä hiihtomääriä, tuskin terveellistä joskin lumi-iloa), joten fjellskit ja nousukarvat voi tulla kanssani 7.30 bussiin la-aamuna. Bussiaamupala it will be.
Nyt roinat purkkiin ja unitoimintaa. Paistoin tuoreen leivän. Koitan myös hoitaa mun oikeeta elämää tän kaiken permanent hiihtoloman ohella. Vuokranmaksua ja kirjaston kirjojen takaisinluovuttelua.
Huomenna aion katsella pilviä ja lumihiutaleita - en tahdo alkaa suorittaan ulkoilua, niin etten muistakkaaan tajuta miten hienoa on et tää systeemi on 23 astetta kallellaan.
Nyt on lunta ja aurinkoa että tänne vaan taapertajat!
maanantai 8. helmikuuta 2010
Huomioita
yksi norjakuva
Fazerin tummasuklaa, nam nam nam nam. Freija ja muut norjalaiset kaakaotuotteet on valovuosien päässä.
Tänään on ollut aurinkoista. Lämmittävää valoa ja lähes aistittava kevättuoksu. Paljas asvaltti saa aikaan pyöräilyhimon ja tulee mielitekoja leikkiä muovisilla poneilla mudassa. Kävin juoksemassa. Jalat ei vaan vertynyt. Tein lennossa vaihdon "soundtack of my life"-kävelyyn. Valkoiset korvanapit ja minä arvioitiin norjalaisia upper middle class -puutarhoja kiemurtelevilla rinneteillä puolentoistatunnin verran. Tavattiin lintukoira, joka toimi kuin helmi. Omistaja oli ylpeä ja sillä oli hejastava takki.
Lukutunteja kertyi nihkeästi. Retkeily himo ei ota laantuakseen. Skolemodulus on vaikea löytää, jos on paljon ulkona. Kärsin vähän sisäisistä äänistä - miten jäätävä hiihtohimo ja retkeilyvimma kontribuuttaa maailmanpelastamiseen? Ilmakehäkirja on auki ja kalkylaattori on käyttövalmis. Ääh pääh.
Päivän ihana juttu: Kake-lista. Norjakolleegat on jakanut jokaiselle yhden viikon. Viikon valittu leipoo jotain hyvää ja maukasta. Maanantaisin siis lounaaseen kuuluu jälkkäri. Algotin suklaamuffinsit toi hyvän lisän leipälounaaseen. Kakelista vois olla hyvä tuontituote täältä Suomeen.
Tää on nyt aika arkista arkea. Tässä muutama valokuva:
Cuulia pönötystä
saksalaisen pizzan vaivailu
ultimaattinen lauantaiaamu
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Mul on väsyneet jalat
Villahousut jalassa, eka fazerin sininen korkattu ja totaalista uupumusta - Siirin perusnorja now a days. Perjantaista sunnuntaihin tehokasta laatuaikaa. Huomioita lumesta ja päivä ilman ulkoilua (launantai oli, ei valetta).
Ensiksi aloitan avautumalla torstaista: oh man, keskieurooppalaiset, ei terve ja huhhuh yhdessä tehosekoittimeen todellakin. The Northern lights hype. Skypetys keskeytyi to iltana noin kello 20.00. Kolme saksalaista koputti oveen, huusi ja höpötti. "Tell us all about the northern lights, where are they". Sateliittitutka (tai joku) oli näyttänyt että tänään on revontulinen yö myös latitudilla 60 tai jotain missä me seikkaillaan. Koitin sanoa jotain siitä et riittä et on pimeää ja kirkasta niin ne näkyy jos on näkyäkseen. Suunniteltiin teetä termariin ja suklaakeksejä. Ihmisiä kasaantu pihalle kameroineen. Suurta kansanjuhlan tuntua. Itse jäin sisälle kuivuvien pyykkien kanssa, kukaan meidän kerroksesta ei nähnyt the valoilmiötä.
Seuraavaksi käsittelyyn perjantai ( tekstini on oodi kronologiselle järjestykselle.).
Aamun aloitus tellujen kanssa juna-asemalla. Ostin juna-ja hissilippu kombon - 65e sijoitus käännökseen kantaapäät ilmassa. Elin puhelin oli mäsä, odotin jännityneenä, tuleeko tyttö. Herätyskellotta herääminen oli kuin olikin toiminut. Ilma oli hyvä, Bavallenin rinteet aloittelijaystävällisiä. Oikea käännös on jo aikas oikeanlainen vasen tarvitsee yhä harjoitustunteja paljonpaljon. Saatiin kehuja ruotsalaiselta telluilu lehtorilta. Skandipojan kehujen motiivi tosin jäi hämäränpeittoon, ikiajoiksi. Todettiin että "skryt" kuin "skryt" on silti kjempegreit.
Perjantaina aukes myös Bergenin opiskelijoiden the juhla-hulabaloo-lukaali, "Akademiska Kvarteret". Jono oli pitkä ja saatiin seuraa vohveliaamupalailojoista. Ei jaksettu jonottaakkaan. Etsitiin the juhlia pilkkuun asti. Sjorsilla teki mieli tanssia. Päädyttiin Norjalaisiin jälkijuhliin, pizzaa ja youtube videoita. VILMA, arvaa mitä.. Nää ihme turskanpyytäjät EI tiedä kuka Lasse Gjertsen on. Olin hajalla, tästä tiedosta. Luettiin lumivyörykirjaa ja käveltiin kotiin. Seurattiin raiteita, oikipolku joka oli hitain ikinä. Puol seitsemän perinteinen pasta con jotainrandomia tai eimitään tarjottiin aldentena suomihollanti mausteilla meidän keittiössä.
Sitten onkin jo lauantai tai olihan se jo jonkin aikaa aikasemminkin. Paistoin kaikille lettuja. Nutellaa, omenahilloa, kermaviiliä, mansikoita ja liikaa kahvia. Jackie luki asterixia norjaks. Kuunneltiin lällymusiikkia ja yhteisfiilisteltiin eimitään ja kaikkea. Robert tarinoi meneen illan lasershowsta, joka pisti norjalaistyttöjen sukat rullaamaan. Eipäilys leijui ilmassa pikanttina mausteena.
Sitten siivosin, menin monta kertaa alas pyykkitupaan, olin pyjamassa, vaihdoin huonekalujen järjestystä ja katsoin melkein kokonaisen elokuvan. Sunnuntain toppturin valmistelut vaati lumivyörypiiparin, lumilapion, lumikenkien ja sondin metsästystä. 11 kerrosta alapuolella asuu Simon, sillä oli kaikki ja topp tur haluton olo. Mun onni.
Nyt seuraa oudoin pizza tarina. Illaliseks pizzaa, tietty. Robert kerroksemme pizza maasteri halus, että vaivaan taikinan. Näin tapahtuu saksalainen pizza: kulho ja paaaljon jauhoja, puol pussia kuivahiivaa. Sitten keittiön hana tulikuumalle ja ei muutakun jauhokippo alle. Sitten kädet töhnään ja vaivaamaan. Olin kysymysmerkki ja hiljainen huutomerkki vuorominuutein. Pizza oli maukasta ja sen pintaa koristutti kananmuna.
Bussit meni huonosti, sunnuntai on sunnutai myös täällä skandinaavian villissä lännessä. Istuin 6.40 alkaen lumilaudan kanssa bussiasemalla. Koitin ratkaista paikallislehden aivopähkinää, ei kuoriutunut. 7.30 bussin ja kohti Kvamskogenia. Jäätiin pois, piilotettiin mun kakkoskengät metsään ja lähdettiin kävelemään. Tais olla mun lumilaudan viimeinen topp tur:i. Kuka keksi laittaa jalat kiinni samaan lautaan? no laughing matter. Lumi oli puuteria, aurinko oli kuuma ja t-paita oli oiva kiipeilyvaate. Uudessa repussa lauta matkusti mukavasti. Silmät väsy, tyhmää jättää aurinkolasit töölöön möllöttään.
Päästiin ylös, väsy oli. Jalat oli muusia. Aikaa oli kulunut. Kylmä vesi oli loppu. Ylös tuli myös jotain muita telluilijoita. Otettiin kuvia niistä ja ne meistä. Sen perus telemak-Olen Kameran tsuumi oli aika outo. Laskettiin alas, ylhäällä kiviä,ojnevojne sitä kirskunaa. Jumahdin, kahlasin ja kylvin hangessa. Snowboard never no more. Viimeinen pätkä. Sain ehdotuksen kiivetä vielä yhdelle tunturille, niin olis lyhyempi matka bussille. Idea skipattiin.
Lumi oli makeampaa kuin mansikka, pehmeää kuin lambi ja vauvanpylly potenssin yhdessä ja erikseen. Mutta jalat oli väsymuhenosta. Pikku dropit päätty pannutukseen ja käännökset hipo risukkoja. Tultiin hiihtoladulle, norjalaiset vanhukset naureskeli. Miks sä toit ton lätykän tänne ja hahhah aika sisukas tyttö, taidat nauttia kävelysta..not funny. Juotiin kaakaota, puhuttiin koirista ja mökkien sijoittelusta varjoisiin spotteihin.
Päästiin alas. Kaks totaalinoloa väsymys kaatumista lopussa, aikamoinen antikliimaksi uida loivassa alamäessä lumikuorutettuna kaikki raajat erisuuntiin osoittaen. Saldo 8h kävelyä, 16km ja 1200m - sunnuntaikävelyä på norsk.
Bussin odottelua, nautin untuvatakista, liftattiin, punnerrettiin ja naurettiin tyhmille autoille. Arvaa mikä eläin - pantomiimi oli yleisön suosikki. 1,5 tuntia bussissa. Ikkunoista verkkokalvojen kautta aivoihin -laskeva aurinko, vuonoja ja niiden vettä. Rannoilla lumihuippuja. Melkein liian nätti maa, ei irtokarkkejakaan kannata joka päivä syödä. Kuunneltiin Belle&Sebastiania. Suunniteltiin vaahtokoneen roudaamista polkupyörällä sunniteluasteella olevalle PääsiäinenGoesLyngen-expeditiolle.
Bussiasema ja hypernauruväsymys. BurgerKingin beCool jätskit oli loppu. Myyjä nosti mulle lapun "Ai speak only chineese". Otettiin pehmikset jotka tahmattiin suklaasoossilla. Mä tahmasin naaman ja sormet niillä vielä lisäks. Olo
oli olemattoman Cooli mutta maukas, vohveli oli heikkoa. Lumilauta ja tellut sopi hyvin BurgerKingin sisustukseen, kun lähdettiin jätettiin muistoksi "sulanut lumi" - valtameri. Kotona eilistä pizzaa ja näläntappajaks puuroa. Suihkussa asuu nykyään lumilapio ja vinopino muuta lumikuorutettua ulkoilmatarviketta.
Huomenna koulua. Vektorimörköjä ja muita matemaattisia kummituksia. Tän päivän pilvet, aurinko ja lumi pisti taas vettä myllyyn mun maapallontajuamisvimmaan. Miks meterologiaa ei opeteta ulkona? Oon varmaan vähän aurinkopistynyt.
Keittiössä oli ollut vähän siisteysriitaa ja en ole hyvä Beer pong-seurapelissä. Nyt venytän vähän ehkä pian hieman mun reisilihaksia. Nautin väsymyksestä.
Kiivetkää vuorelle, sen vaan sanon. Hyvä mielisyyttä tiedossa.
Teidän yksinoikeudella
- Simpula
Ensiksi aloitan avautumalla torstaista: oh man, keskieurooppalaiset, ei terve ja huhhuh yhdessä tehosekoittimeen todellakin. The Northern lights hype. Skypetys keskeytyi to iltana noin kello 20.00. Kolme saksalaista koputti oveen, huusi ja höpötti. "Tell us all about the northern lights, where are they". Sateliittitutka (tai joku) oli näyttänyt että tänään on revontulinen yö myös latitudilla 60 tai jotain missä me seikkaillaan. Koitin sanoa jotain siitä et riittä et on pimeää ja kirkasta niin ne näkyy jos on näkyäkseen. Suunniteltiin teetä termariin ja suklaakeksejä. Ihmisiä kasaantu pihalle kameroineen. Suurta kansanjuhlan tuntua. Itse jäin sisälle kuivuvien pyykkien kanssa, kukaan meidän kerroksesta ei nähnyt the valoilmiötä.
Seuraavaksi käsittelyyn perjantai ( tekstini on oodi kronologiselle järjestykselle.).
Aamun aloitus tellujen kanssa juna-asemalla. Ostin juna-ja hissilippu kombon - 65e sijoitus käännökseen kantaapäät ilmassa. Elin puhelin oli mäsä, odotin jännityneenä, tuleeko tyttö. Herätyskellotta herääminen oli kuin olikin toiminut. Ilma oli hyvä, Bavallenin rinteet aloittelijaystävällisiä. Oikea käännös on jo aikas oikeanlainen vasen tarvitsee yhä harjoitustunteja paljonpaljon. Saatiin kehuja ruotsalaiselta telluilu lehtorilta. Skandipojan kehujen motiivi tosin jäi hämäränpeittoon, ikiajoiksi. Todettiin että "skryt" kuin "skryt" on silti kjempegreit.
Perjantaina aukes myös Bergenin opiskelijoiden the juhla-hulabaloo-lukaali, "Akademiska Kvarteret". Jono oli pitkä ja saatiin seuraa vohveliaamupalailojoista. Ei jaksettu jonottaakkaan. Etsitiin the juhlia pilkkuun asti. Sjorsilla teki mieli tanssia. Päädyttiin Norjalaisiin jälkijuhliin, pizzaa ja youtube videoita. VILMA, arvaa mitä.. Nää ihme turskanpyytäjät EI tiedä kuka Lasse Gjertsen on. Olin hajalla, tästä tiedosta. Luettiin lumivyörykirjaa ja käveltiin kotiin. Seurattiin raiteita, oikipolku joka oli hitain ikinä. Puol seitsemän perinteinen pasta con jotainrandomia tai eimitään tarjottiin aldentena suomihollanti mausteilla meidän keittiössä.
Sitten onkin jo lauantai tai olihan se jo jonkin aikaa aikasemminkin. Paistoin kaikille lettuja. Nutellaa, omenahilloa, kermaviiliä, mansikoita ja liikaa kahvia. Jackie luki asterixia norjaks. Kuunneltiin lällymusiikkia ja yhteisfiilisteltiin eimitään ja kaikkea. Robert tarinoi meneen illan lasershowsta, joka pisti norjalaistyttöjen sukat rullaamaan. Eipäilys leijui ilmassa pikanttina mausteena.
Sitten siivosin, menin monta kertaa alas pyykkitupaan, olin pyjamassa, vaihdoin huonekalujen järjestystä ja katsoin melkein kokonaisen elokuvan. Sunnuntain toppturin valmistelut vaati lumivyörypiiparin, lumilapion, lumikenkien ja sondin metsästystä. 11 kerrosta alapuolella asuu Simon, sillä oli kaikki ja topp tur haluton olo. Mun onni.
Nyt seuraa oudoin pizza tarina. Illaliseks pizzaa, tietty. Robert kerroksemme pizza maasteri halus, että vaivaan taikinan. Näin tapahtuu saksalainen pizza: kulho ja paaaljon jauhoja, puol pussia kuivahiivaa. Sitten keittiön hana tulikuumalle ja ei muutakun jauhokippo alle. Sitten kädet töhnään ja vaivaamaan. Olin kysymysmerkki ja hiljainen huutomerkki vuorominuutein. Pizza oli maukasta ja sen pintaa koristutti kananmuna.
Bussit meni huonosti, sunnuntai on sunnutai myös täällä skandinaavian villissä lännessä. Istuin 6.40 alkaen lumilaudan kanssa bussiasemalla. Koitin ratkaista paikallislehden aivopähkinää, ei kuoriutunut. 7.30 bussin ja kohti Kvamskogenia. Jäätiin pois, piilotettiin mun kakkoskengät metsään ja lähdettiin kävelemään. Tais olla mun lumilaudan viimeinen topp tur:i. Kuka keksi laittaa jalat kiinni samaan lautaan? no laughing matter. Lumi oli puuteria, aurinko oli kuuma ja t-paita oli oiva kiipeilyvaate. Uudessa repussa lauta matkusti mukavasti. Silmät väsy, tyhmää jättää aurinkolasit töölöön möllöttään.
Päästiin ylös, väsy oli. Jalat oli muusia. Aikaa oli kulunut. Kylmä vesi oli loppu. Ylös tuli myös jotain muita telluilijoita. Otettiin kuvia niistä ja ne meistä. Sen perus telemak-Olen Kameran tsuumi oli aika outo. Laskettiin alas, ylhäällä kiviä,ojnevojne sitä kirskunaa. Jumahdin, kahlasin ja kylvin hangessa. Snowboard never no more. Viimeinen pätkä. Sain ehdotuksen kiivetä vielä yhdelle tunturille, niin olis lyhyempi matka bussille. Idea skipattiin.
Lumi oli makeampaa kuin mansikka, pehmeää kuin lambi ja vauvanpylly potenssin yhdessä ja erikseen. Mutta jalat oli väsymuhenosta. Pikku dropit päätty pannutukseen ja käännökset hipo risukkoja. Tultiin hiihtoladulle, norjalaiset vanhukset naureskeli. Miks sä toit ton lätykän tänne ja hahhah aika sisukas tyttö, taidat nauttia kävelysta..not funny. Juotiin kaakaota, puhuttiin koirista ja mökkien sijoittelusta varjoisiin spotteihin.
Päästiin alas. Kaks totaalinoloa väsymys kaatumista lopussa, aikamoinen antikliimaksi uida loivassa alamäessä lumikuorutettuna kaikki raajat erisuuntiin osoittaen. Saldo 8h kävelyä, 16km ja 1200m - sunnuntaikävelyä på norsk.
Bussin odottelua, nautin untuvatakista, liftattiin, punnerrettiin ja naurettiin tyhmille autoille. Arvaa mikä eläin - pantomiimi oli yleisön suosikki. 1,5 tuntia bussissa. Ikkunoista verkkokalvojen kautta aivoihin -laskeva aurinko, vuonoja ja niiden vettä. Rannoilla lumihuippuja. Melkein liian nätti maa, ei irtokarkkejakaan kannata joka päivä syödä. Kuunneltiin Belle&Sebastiania. Suunniteltiin vaahtokoneen roudaamista polkupyörällä sunniteluasteella olevalle PääsiäinenGoesLyngen-expeditiolle.
Bussiasema ja hypernauruväsymys. BurgerKingin beCool jätskit oli loppu. Myyjä nosti mulle lapun "Ai speak only chineese". Otettiin pehmikset jotka tahmattiin suklaasoossilla. Mä tahmasin naaman ja sormet niillä vielä lisäks. Olo
oli olemattoman Cooli mutta maukas, vohveli oli heikkoa. Lumilauta ja tellut sopi hyvin BurgerKingin sisustukseen, kun lähdettiin jätettiin muistoksi "sulanut lumi" - valtameri. Kotona eilistä pizzaa ja näläntappajaks puuroa. Suihkussa asuu nykyään lumilapio ja vinopino muuta lumikuorutettua ulkoilmatarviketta.
Huomenna koulua. Vektorimörköjä ja muita matemaattisia kummituksia. Tän päivän pilvet, aurinko ja lumi pisti taas vettä myllyyn mun maapallontajuamisvimmaan. Miks meterologiaa ei opeteta ulkona? Oon varmaan vähän aurinkopistynyt.
Keittiössä oli ollut vähän siisteysriitaa ja en ole hyvä Beer pong-seurapelissä. Nyt venytän vähän ehkä pian hieman mun reisilihaksia. Nautin väsymyksestä.
Kiivetkää vuorelle, sen vaan sanon. Hyvä mielisyyttä tiedossa.
Teidän yksinoikeudella
- Simpula
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
vektoreita ja villaa
Behold good people, villahousut ovat saapuneet. Tänään koulun jälkeen kaappasin suomesta tulleen, tuttuihin postin väreihin verhoillun, kuution mukaan lähikaupasta. Se ei mahtunut mun minimaaliseen kirjelokeroon.
Jo rituaaliksi muodostunut 11 x 2 x 7 portaan nousu tapahtui paketin kanssa. Portaita on kiva kävellä, yleensä saa koko talon ruokalistan sieraimiinsa, kun ymmärtää tulla tarpeeks myöhään. Vitosessa joku huusi ja paukutti kattiloita. Seiskassa taidettiin paistaa kanaa ja ysin keittiöstä leiju valkosipulit ja liuta valmisruokatuoksuja vastaan. Tiedättekö lihaliemi-tuoksun?
Paketissa oli viis mainitsemisen arvoista asiaa ja muutama tärkeä! Kaks kertaa levyllinen suomalaista kansallisaarretta fazerilta. Pidätellen vielä itseäni, tänään on ollut hyviksien päivä. Mun ihan ihanin, myös Joukon mielestä ihanaakin ihanampi, huivi.Ruudut valloittakoon norjalaista maaperää. Sitten untuvatakki, joka nostaa mut ulkonanukkujien hengissäpysymissarjaan. Ja sitten, "the all mighty"- muhoksen villapöksyt. Ne on aika slim fit, mut kysyin mun kämppiksiltä ja ne ei ollu järkyttyneitä tai loukattuja, vaikka käytän niitä yleisissätiloissa. Ne on vaan aika kuumat, visuaalisesti ja eristysominaisuuksilta, niin kaikkien turvallisuuden nimissä avasin ikkunan. ne on ruskeet. Pehmeää erähenkeä tuhdit 200grammaa oikeesta bääbäästä. Kiitos perhe.
Vohveleita ja nutellaa - a fabulous start on a normal wednesday day . Mun kämppis Jackie ei saanut BuddyBergeniä ( keinotekoinen vaihtari-integrointi organisaatio, jossa otetaan yks natiivi ja yks kansainvälinen ja laitetaan ne vaihtaan numerot ja tekeen kaikkee normaalia). Mutta, yks lähes valmis matemaatikko Åsmund halus Buddyn. Tein siis päivän hyvän teon, kun potkin hollantilaislakinaisen kasiks keskustaan. Ränsistyneet portaat ylös. Halkoja eteisessä, paljo kenkiä, keittiössä kahvia ja kiistely siitä oliko viime viikkoiset internet-vaflat vai päästärandomilla-vaflat parempia.
Todettiin että suljettu lippuäänestys olis hyvä. Kiitämme tämän viikon vohveleita siitä, että voi oli vaan murusteltu taikinaan. Pannun voitelu ei täten ollut tarpeen, jokaisen vohveli-liuskan kohdalla. Pöydässä oli nyt myös yks tanskalainen yhteiskuntatieteilijä, jossain vaiheessa vaan puhuttiin englantia. Hiihtohulluin asukki esitelli freeride hiihdon raamattua, kirjaimet loistaa pimeessä niin et voit lukee sitä teltassa. Valosalla pitää ryynätä henkeäsalpaavissa kuruissa ja nukkuminen on aika last season.
Mun Telemark paketti alkaa löytää muotonsa. Saan ostaa yhden luokkakaverin kakkos tellumonot - muovia, kahdella soljella, valmistuttamisesta vastaa Scarpa. Aamupalan lopuks googletettiin mulle siteitä. Kysymys kuuluu "Trenger eg gåmodulus?".
Koulu oli supervaikeeta, hitsin kolmiuloitteinen geoidi ja kaikki vektorit. Voisko kitka ja paine ja suolaisuus ja gravitaatio vaan mennä pois. Oikeesti, istuin koululla 7aan ja kävin lähinnä vessatauoilla katsomassa Nansenin ja Ekmanin mittausvälineitä lasivitriinissä.
anteeks yhdyssanavirheet, voitte koota itse sopivia kombinaatioita. Suhtautukaa mun blogiin kun sekatavarakauppaan. tai seka tavara kauppaan.
Siivosin vähän. ollaan lumilaudan kans ihan onnellisia meidän refugee campissa. Ovimatto ja lukuvalo löytyy.
Note to self - "ut på tur, aldrig sur"
poksista
Jo rituaaliksi muodostunut 11 x 2 x 7 portaan nousu tapahtui paketin kanssa. Portaita on kiva kävellä, yleensä saa koko talon ruokalistan sieraimiinsa, kun ymmärtää tulla tarpeeks myöhään. Vitosessa joku huusi ja paukutti kattiloita. Seiskassa taidettiin paistaa kanaa ja ysin keittiöstä leiju valkosipulit ja liuta valmisruokatuoksuja vastaan. Tiedättekö lihaliemi-tuoksun?
Paketissa oli viis mainitsemisen arvoista asiaa ja muutama tärkeä! Kaks kertaa levyllinen suomalaista kansallisaarretta fazerilta. Pidätellen vielä itseäni, tänään on ollut hyviksien päivä. Mun ihan ihanin, myös Joukon mielestä ihanaakin ihanampi, huivi.Ruudut valloittakoon norjalaista maaperää. Sitten untuvatakki, joka nostaa mut ulkonanukkujien hengissäpysymissarjaan. Ja sitten, "the all mighty"- muhoksen villapöksyt. Ne on aika slim fit, mut kysyin mun kämppiksiltä ja ne ei ollu järkyttyneitä tai loukattuja, vaikka käytän niitä yleisissätiloissa. Ne on vaan aika kuumat, visuaalisesti ja eristysominaisuuksilta, niin kaikkien turvallisuuden nimissä avasin ikkunan. ne on ruskeet. Pehmeää erähenkeä tuhdit 200grammaa oikeesta bääbäästä. Kiitos perhe.
Vohveleita ja nutellaa - a fabulous start on a normal wednesday day . Mun kämppis Jackie ei saanut BuddyBergeniä ( keinotekoinen vaihtari-integrointi organisaatio, jossa otetaan yks natiivi ja yks kansainvälinen ja laitetaan ne vaihtaan numerot ja tekeen kaikkee normaalia). Mutta, yks lähes valmis matemaatikko Åsmund halus Buddyn. Tein siis päivän hyvän teon, kun potkin hollantilaislakinaisen kasiks keskustaan. Ränsistyneet portaat ylös. Halkoja eteisessä, paljo kenkiä, keittiössä kahvia ja kiistely siitä oliko viime viikkoiset internet-vaflat vai päästärandomilla-vaflat parempia.
Todettiin että suljettu lippuäänestys olis hyvä. Kiitämme tämän viikon vohveleita siitä, että voi oli vaan murusteltu taikinaan. Pannun voitelu ei täten ollut tarpeen, jokaisen vohveli-liuskan kohdalla. Pöydässä oli nyt myös yks tanskalainen yhteiskuntatieteilijä, jossain vaiheessa vaan puhuttiin englantia. Hiihtohulluin asukki esitelli freeride hiihdon raamattua, kirjaimet loistaa pimeessä niin et voit lukee sitä teltassa. Valosalla pitää ryynätä henkeäsalpaavissa kuruissa ja nukkuminen on aika last season.
Mun Telemark paketti alkaa löytää muotonsa. Saan ostaa yhden luokkakaverin kakkos tellumonot - muovia, kahdella soljella, valmistuttamisesta vastaa Scarpa. Aamupalan lopuks googletettiin mulle siteitä. Kysymys kuuluu "Trenger eg gåmodulus?".
Koulu oli supervaikeeta, hitsin kolmiuloitteinen geoidi ja kaikki vektorit. Voisko kitka ja paine ja suolaisuus ja gravitaatio vaan mennä pois. Oikeesti, istuin koululla 7aan ja kävin lähinnä vessatauoilla katsomassa Nansenin ja Ekmanin mittausvälineitä lasivitriinissä.
anteeks yhdyssanavirheet, voitte koota itse sopivia kombinaatioita. Suhtautukaa mun blogiin kun sekatavarakauppaan. tai seka tavara kauppaan.
Siivosin vähän. ollaan lumilaudan kans ihan onnellisia meidän refugee campissa. Ovimatto ja lukuvalo löytyy.
Note to self - "ut på tur, aldrig sur"
poksista
tiistai 2. helmikuuta 2010
Pientä päivitystä. Tänään vietin sunnuntaita. Missasin ainoan tunnin, enkä jaksanut raahautua mun lukupaikalle. Kun tulin bussipysäkille keskustassa, korvissa soi Junon soundtracki. Meterologian kirjojen sijasta päädyin kirjastosta lainatun supernaivin kirjaversion kanssa neljän tunnin kahvitreffeille. Kirja kirja vaan on kivempi entä kuuntelukirja.
Viikonloppu oli kiva ja ei kiva. Sain totaali sosiaaliöverit, väsähdin niin puhki etten oikeen ees ymmärrä. Toisaalta oli ihanaa lunta. Skippasin topp turin ja otin fjellskit rinteeseen. Opettelin telemarkvendaa reidet tutisten. Arvatkaa mitä, mä tajusin..tuli suuri valaistuminen ja ahaa. Se ei silti poista sitä faktaa että makasin hangessa sukset ristissä ei ristissä ja puoliksi ristissä.
Sato lunta koko ajan ja sunnuntaina oli puuterilumijuttua polviin asti, oh man. Oli ikävyyksien ikävyys lumilautaa. Kapeat fjellskit, väsyneet reidet ja vajaat telemark skillit ei päästänyt puuterimässäilyä oikeuksiinsa. Otin omia vessa taukoja kun ketutti niin rankasti reisien hapotus, portaiden juoksu jatkukoon.
Koska oltiin norjassa, hiihdettiin 10 km puol tuntia sen jälkeen kun oltiin tultu rinteestä. Syötiin sikkenä pizzaa. Leivottiin 7 pizzaa 13 hengelle ja syötiin sitä aamu, päivä ja iltapalaks.
Kun tultiin kotiin bussi hajos. Se sammahteli, tuli mekaanikko, oli kylmä. Oikea blääh määh - momentti. Rusinoita ja suolapähkinöitä 2h myöhässä olevassa bussissa sums it up pretty much.
Huomen aamulla 8.00 vohveleita ja nutellaa. Norjalaista arkea. Luulen et se tekee päivästä erinomaisen.
Nyt on masu täynnä ruotsalaista kalavuokaa. 13 tyyppiä saman pöydän ympärillä. Yhteisillallista edelsi meidän juoksutiimin oksennus,hiki,veri-ylämäkitreeni joka loppu eksymiseen. Lunta ja viittoja lentokentälle. Naurettiin, kun lopulta päästiin kotiin. Matkalla oli hollantilaissaksalaissuomalisia hiljaisuus ärsytys viboja. Selvittiin ja puolimaratoniin tähtäävät lenkit jatkuvat, muttei hetkeen. Nyt keskitytään suklaakekseihin ja kortinpeluuseen.
pusuja, Siiri
Viikonloppu oli kiva ja ei kiva. Sain totaali sosiaaliöverit, väsähdin niin puhki etten oikeen ees ymmärrä. Toisaalta oli ihanaa lunta. Skippasin topp turin ja otin fjellskit rinteeseen. Opettelin telemarkvendaa reidet tutisten. Arvatkaa mitä, mä tajusin..tuli suuri valaistuminen ja ahaa. Se ei silti poista sitä faktaa että makasin hangessa sukset ristissä ei ristissä ja puoliksi ristissä.
Sato lunta koko ajan ja sunnuntaina oli puuterilumijuttua polviin asti, oh man. Oli ikävyyksien ikävyys lumilautaa. Kapeat fjellskit, väsyneet reidet ja vajaat telemark skillit ei päästänyt puuterimässäilyä oikeuksiinsa. Otin omia vessa taukoja kun ketutti niin rankasti reisien hapotus, portaiden juoksu jatkukoon.
Koska oltiin norjassa, hiihdettiin 10 km puol tuntia sen jälkeen kun oltiin tultu rinteestä. Syötiin sikkenä pizzaa. Leivottiin 7 pizzaa 13 hengelle ja syötiin sitä aamu, päivä ja iltapalaks.
Kun tultiin kotiin bussi hajos. Se sammahteli, tuli mekaanikko, oli kylmä. Oikea blääh määh - momentti. Rusinoita ja suolapähkinöitä 2h myöhässä olevassa bussissa sums it up pretty much.
Huomen aamulla 8.00 vohveleita ja nutellaa. Norjalaista arkea. Luulen et se tekee päivästä erinomaisen.
Nyt on masu täynnä ruotsalaista kalavuokaa. 13 tyyppiä saman pöydän ympärillä. Yhteisillallista edelsi meidän juoksutiimin oksennus,hiki,veri-ylämäkitreeni joka loppu eksymiseen. Lunta ja viittoja lentokentälle. Naurettiin, kun lopulta päästiin kotiin. Matkalla oli hollantilaissaksalaissuomalisia hiljaisuus ärsytys viboja. Selvittiin ja puolimaratoniin tähtäävät lenkit jatkuvat, muttei hetkeen. Nyt keskitytään suklaakekseihin ja kortinpeluuseen.
pusuja, Siiri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
