kahden laskun päivä ja sunnuntai

Okeimoi vaan kaikki, ihanaa että olette päässeet tänne internetin ihmeellisen vaikutuspiiriin. Niin timanttista.

Norjassa ollaan vielä. The Kinks -This time tomorrow soi spotifyn kautta, makuupussi haisee savulta. Tuntuu vähän tylsältä taas pyöritellä tätä blogihöpötystä lumen, vuorien ja telemarkkien ympärillä. Niin on kuitenkin käynyt, ulkoilua Kvamskogenin alueella.

Launatai aamu oli kamala. Älä ikinä pakkaa rinkkaa vasta aamulla ja herää puoltuntia liian myöhään. Perjantai illan "lumivyörypiipparinmetsästys" - ahdistus sai mut syömään kaikki loput suomalaiset suklaat.Suklaaähky-painajaiset siivitti mut aamupaniikkiin. Gaute ylipuhu bussikuskin odattamaan puoltoistaminuuttia. Siiri, sauvat, sukset, päiväreppu ja rinkka juoksee Bergenin bussiasemalla 7.31 kaiken mitä reisistä irtoaa, lähinnä Siirin reisistä.

Tunnin powernapp bussissa ja kaikki mukavustuu. Nousukarvat suksiin, heti kun telttailurihkama on piilotettu jonkun norjalaisen mökkeilijän ojaan. Rinkan raincover otti ensikertaa kontaktia rinkan pintaan sekä raikkaaseen talvi-ilmaan. Sitten alkoi aurinkoloma. Liian kapeat nousukarvat, sukset ilman nousupaloja ja aika korkeat muovimonot. Ylöspäin menevät metrit eivät olleet ilmaisia. Päästiin Byfjelletin huipulle, viime sunnuntain kiipeämätön huippu on nyt saavutettu.

Koko norjan fjellski papat oli lähtenyt moikkaamaan aurinkoa. Vaihdettiin monet "good tur" " likeså, ha det bra". Tuulensuojassa kiven takana.Fiilisteltiin lämmittävää valoa ja grillattiin nassujamme. Bikinit olis ollut paikallaan. Puhuttiin matkustelusta, todettiin että on ehkä helpompi löytää itsenä tiistai aamuna myslin seasta kuin Aasiasta. Aurinkolaisit olis antanut päivälle kunniamaininnan. Lounaaksi vähän voileipiä ja kiistelyä pussikaakaon annostelusta.

Alas meno oli rankkusasteelta samaa kuin ylöstulo. Telemarkit ja vuorenharja ja pieni jännitys johti moneen lumikuoppaan. Kyllä sinne kuruun tuli varmaan muutama hyväksyttäväkin kyykkäys. Hampaita kiristellen, pakko myöntää, ottetuna katsoo vierestä kun viikinkikansa vetelee vihellelen ohi, pieniä hyppyjä ja lallattelua. Äh mitä vuorenpeikkoja. Sitten oltiinkin jo alhaalla. Kurussa papat istu aurinkoseinustalla sukset pystyssä, koirat vieressä ja veteli voileipiä. Tunturitunnelmaa. Alpit ilman kasarihumppaa ja tortelliineja.

Niin paljon vaatteita pois kun on soveliasta ja suotavaa. Nousukarvojen repimistä, liimailua ja kohti uutta laskua, siis nousua. Sitten se tapahtu. Ymmärsin karvakävelyn ytimen. Päättäväinen "tumps" joka askelleella pitää turhat taaksepäin liukumiset poissa. Puhuttiin lumivyöryistä, lähinnä oltiin hiljaa ja hikoiltiin vastamäkeen. Ylhäällä oli jo alaspäin suuntaileva aurinko ja kivi, jonka takana oli hienoa todeta, että normaali Jaska Jokunen saa syödä nelkyt suklaakeksiä päivässä. Nelkyt suklaakeksiä vai kaks levyä suklaata? Syötiin noin 12 suklaakeksiä ja rivejä suklaata. Gaute söi melkein kaikki keksit, osa oli murtunut.

Päivän toinen lasku. Lopun metsä ja kaikki muutkin risut oli huonoa aikaa. Jokaisen pikku hyppäyksen jälkeen telemarkit oli ylämäkeen ja muut osat jossain oudossa väännelmässä, 2/3-kertaa vaivaiskoivussa. Kun ne idut ja muut orgaaniset kasvustot viimein päättyi, oli viimeisten liimailusessioiden aika. Nousukarvat ja kohti sivilisaatiota.

Daniel, saksan eräkokki numero yksi, tuli puol tuntia sen jälkeen kun oltiin alettu seistä bussipysäkillä. Ohi ajaneet bussit oli huokuttelevia, untuva takki oli olemisen valopilkku. Valkoisen auton saapuminen, kaikki autoon ja etsimään erämaata makuuhuoneeksi. Löyty, auto jäi bussipysäkille, rämmittiin hankeen ja ruvettiin kaivamaan ja hakkaamaan puita ja niiden oksia. Otsalamput hehku pimeässä, päätettiin ratkaista tuli-kysymys hakemalla StatOilista metsää säkissä. StatOilin piha - 5 minuuttia myöhässä afterski-oluen ostoon. Alkoholiton olut ja jäätävä tuuli vastasi pre-illallis ohjelmasta. Päiväliseks oli valtava klöntti lihaan ja folioon käärittyjä vihanneksia, ketsuppia ja leipää - nälkä valmistautui jo nauttimaan pelkkää Heinzia. Lihaklöntti makkaratikun nokassa ei ole pikaruokaa. Ikea viltistä, purukahvien, jääkylmän viinin, parin "laiton sauna sveitsissä" -tarinan, lumen sulattelun ja hampaiden pesua tähtien alla täristen - kokemuksen jälkeen untuvatakin kanssa untuvapussiin.

Aamulla ylös, kaikki raajat tallella, kamat kasaan ja jäätynyt omena aamupalaks. Yks Ipodi oli lähellä pakkasmyrkytystä. Lievää kommentointia toisten kuorsailusta. Kukaan ei ollut oikeen aamu ja kylmä -ihmisiä. Muovimonojen aamukohme sai ihmiset pomppimaan.

Roman ja Sjors tuli viettämään hiihtopäivää Eikedalenin. Telemarkit ja minä mentiin mukaan ulkoilemaan hissividakkoon. Sunnuntai on hieno päivä hioa käännöstä.
Hollantisaksasuomi harjottelua rinteessä, tunnelma muuttui napsauksessa. Sjors ei halunnut laskea jyrkkää rinnettä, kyyneleet silmissä ja elämä verkkokalvolla vilistäen oli hollantilaiselle liikaa. Roman ja lumilautailuneitsyys. Kipeä häntäluu, luonnollisesti. Otettiin tyhmiä valokuvia ja jäätiin ankkurihissistä pois noin kuudellatoista täysin erillaisella tavalla. Oli ihanan turisti olo ja norjalaislasten perässä roikkuvat ja hikoilevat norjaisät loi mahtavan "hei me lasketaan"-tunnelman
Kotimatka meni auton takapenkillä kuunnellen norjalaissaksalaista kartanlukuväittelyä. Gauten ja Danielin jääkiipeily oli floppi, enempää en tiedä. Oli jotain tärinää ja sitte nirskunaa oli kuulunut ja hakku ja ote ja ojnevojne. Muutaman kivi-sakset-paperi ottelun jälkeen Daniel kuitenkin vastoin ennokko-odotuksia suostui kun suostuikin odottamaan suomalaista telemarkaloittelijaa hissilipun voimassaolon pättymiseen. En käyttänyt vessanpönttöä ässänä hihassa (... voittaakseni kivisaksetpaperia, siis)

Romanin sisko on täällä ja siten myös Romanin äidin saksalaisessa kodissa tehdyt perunalätyt. Lufthansalla lentänyt kotiruoka oli hieno tapa tappaa nälkä. Ruisleipää, omenahilloa ja perunapihvejä päivälliseks. Jälkiruuaks nutellaa ja lettuja. Oon syönyt varmaan normaalin ihmisen lettu-ja-vohveli-ja-pannukakku- vuosittaisen suosituksen noin kuukaudessa. Muutama väsynyt vitsi ja pari kielimmuria keskustelussa. Koitettiin keksiä turisti-siskolle huominen päiväohjelma.

Tämä takkutukka on nyt aika tattista vaan. Go vuoret.